KAAHARi

KAAHARi

Käy virran vartta hereä henkäys,
hipaisee ja liikuttaa ylivuotisia,
tummaan kuvastimeen heijastuvia korsia;
kiikuttaa verkkaan valuvan veden yllä
hiirenkorvalle ehättäneitä vihertäviä koivun ritvoja.

Uoman vuo on asettumaan päin,
ranta-ahteet paljastuvat veden vajuessa.
Vikuripäisten talventuulien irrottama törky on
seilannut jo aikaa sitten alajuoksulle;
satunnaisia rippeitä näkee ohimennen siellä täällä,
pyörivät omia piruettejaan häränsilmissä aikansa.

Vehreyden tuntuva pula kaihertaa jotenkin mieltä,
hillitsee kieltä - vihreys puuttuu rannoilta;
kovassa suorassa valossa ruskean wäkevät sävyt
sattuvat silmään jyrkkänä kontrastina.

Sielu haikailee,
katse hötkyilee - hakee hakemalla väriläikkiä,
ensimmäisiä keltaisia pengermästä.

Rannan tuntumassa sorsapari hanhenmarssilla,
kumartuvat vaistomaisesti - äreästi narskahtaen,
hulkin lentäessä siivet vinkuen matalalta yli.
Saamarin kaahari;
kuuluu froua toteavan puolisolleen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!