HÄTÄiSTEN JOUKOSSA
Vuoret ovat täyttyneet vedellä,
ylimääräinen tursuaa äyräiden yli,
ryntää tuittupäisenä myllerryksenä jyrkänteitä,
putouksina pahtaiden yli,
kohisevina puroina kuruihin;
lähes melkein jopa salvaten kauneudellaan
katsojan hengen.
Pitäen mystisessä otteessa vangitsemaansa mieltä.
Lopuksi kohisevina koskina kiihkeimmillään,
ennen meren - emonsa kohtaamista.
Ja ranta-ahteet,
ne virkoavat ja heräävät ensimmäisinä
kulottuneesta unestaan.
Sula vesi - elämän taika pelkällä olemisellaan,
saa uudelleensyntymisen käyntiin.
ruohonkorren vihreän pilkistämään esiin
keltaruskean kuoleman seasta,
kurkottamaan piippansa kohti valoa,
ikuisena unelmanaan yöttömän yön lumottu kumma.
Ja ensimmäisten hätäisten joukossa
syntyy keltainen ihme solisevan veden helmoissa,
rentukka - äärimmäisen pohjolan kesän airue;
todistaa näkijälleen selkävoittoa talvesta.
Pirteä ilmestys on tuo renttutukka veden ja maan rajassa. Ja mainio oli runosikin.
VastaaPoistaTäällä leskenlehti ehtii ennen rentukkaa, on jo kukkimisensa kukkinut.
VastaaPoistaRunopasaselle:
VastaaPoistaKyllä se silmään sattuu rykelmänä.
Tänksis.
Helanes'lle:
Høyholmenilla Jäämeran rannalla vasta ensimmäiset Leskiset tunki nurmesta, lienevät jonkun norskin raijjaamia.