POiSSAOLEMiSEN HAiKEUS
Niinpäniin,
jotkut meistä - useimmat itseasiassa.
käyskentelevät maaliskuun harmaissa huoneissa,
kalvakkaina - näennäisesti työntouhussa,
vaikka sielu henkisen ruumiinsa kera on ihan muuaalla.
Tätä suurta joka keväistä näytelmää
näyttelee suunnaton määrä kasvottomia tzombeja;
haamuja istumassa virastojen kopperoissa katkerina,
kiukuttelemassa tietä kysyville,
vaikka kyse on heidän omista vääristä valinnoistaan.
Tilannetta pahentaa seuraava porras,
joka esimiehisyyttään osoittaakseen piiloutuu
suljetun oven taa näpyttelemään tyhjänpäiväisyyksiä
ja saa siitä hyvästä suorittaa kuukausittaisen
suoneniskun yhteisön ehtyviin varoihin.
Jossakin kolmannen kerroksen kulmahuoneen
akkunan edessä seisoo inehmo,
mies tahi nainen - sillä ei tässä menossa väliä;
tuijottaa ulos ulkoisesti tyynenä,
sisänsä väkevästi tulvivaa hyökyä pidätellen.
Äkkinäinen sanoisi:
"Poissaolevana; tuijottamassa liikkumatonta kohoa
wanhan onkimiehen tapaan huomenen tyvenessä."
Tosiaan osut keskelle asiaa: paljon on tuollaista harmaata, liikkumatonta, huomaan itsessänikin.
VastaaPoistaKevät onneksi avaa joidenkin silmät, mutta vääristä valinnoista on vaikea irrottautua, jos se on ainoa leipätyö... vaikka viraston pölyissä... tai vastaavassa...
Marleenalle:
VastaaPoistaNo vaikeaa, haasteellista, muttei mahdotonta.
Mitä enemmästä luopuu - sitä enemmän saa tilalle.
Kaunista ja osuvaa!:)
VastaaPoistaElinalle:
VastaaPoistaTänksis ja hyvää kevättä.