KAiKELLE ALTiS
Olevaisuuden keskellä,
auvoisana ottamaan vastaan tyhjän hyödyllisyyden;
itseasiassa tismalleen sen keskipisteessä - navalla,
kohdassa johon henkilökohtaisesti panostaen
kairasin wimmalla reiän.
Puuskutin ja pursusin otsani märäksi.
Kun ensin olin kulkenut neljänneksen ajan matkasta
pitkin aavaa järven selkää löytääkseni väljyyden,
kilometrien aution tyhjyyden ympärilläni
tajutakseni lopullisesti sen hyödyn.
Minun Zenini.
Roikun nyt sietämättömän ihanassa todellisuudessa
lähes seitinohuen langan toisessa,
jäänpäällisessä päässä;
odotan vastakaikua toisesta.
Kertakaikkiseen suoranainen ihme,
jos mitään ei pian tapahdu - nimittäin pitäisi;
siiman molemmissa päissä killuu kaikelle altis,
houkuttelevan avoin syötti.
Olen, elän, ahdistun ja eltaannun,
parun ja lataannun - varustaudun siihen,
että kaikki se ymmärrettävä joka minun täytyy,
on tämän ohuen seitin varassa keskellä autiutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi