TiLAiSUUS
Taivaantuijottajaa huippasi.
Kevään ensimmäinen taikinahavukka leijaili
korkealla ylhäällä omassa elementissään
liikkumatta - silti liikkuen.
Jumalisen upea näky - siivet harallaan, apposen auki;
kiersi päättymätöntä kehää termiikissä
tarkkaillen allaan sijoillaan lojuvaa rantetta.
Neulanterävä katse äkin huomasi,
vätys juuri ajelehti liiterin takaa lähtevälle
puolikuntoiselle tienpohjalle - tarjosalle,
lähti oijustamaan sen mukana vetelähköä hoppua
jollei näyttänyt olevan kiirun kera mitään tekemistä.
Kunhan vaan oli olevinaan.
No eteni nyt kumminkin, jos se sallitaan sanoa;
osautui haaraan,
veti tehot nollille ja antautui sielunsa vietäväksi.
Kaidallako pysyisi, lähteäkö vasemmalle;
vaiko lavealle oikealle - oikeaa pohti.
Liian myöhäinen kysymysmerkki erkani pallon lailla,
kipusi sukkelaan yläilmoihin.
Havukka näki tilaisuuden tulleen,
siunasi oitis typeryyttä - syöksähti kohti
ja nappasi sen kynsiinsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi