BiEGGÁ-LiEĐĐi
Ahku uinuu aihkin juurakossa loitolla,
pienet jalat somasti taitettuna peskin alle;
on piipahtamassa ouvossa maassa.
Tuli sisältä käsky
kun enne lensi selkosesta hakkaamaan nokalla
rantteen ainutta keloa.
Musta kieras - valkeiden lintujen aikaan.
Ei ole pölkäämistä öksymisestä palkisessa wanhalla,
jos meinaa, lähtee vain pois - takaisin siljolle.
Siinä kaikki - tuosta kahden tunturin välistä;
Räkkäpään ja Keronaivin.
Kiehiset ja sylys kelopilkettä valmiina odottamassa
kuni matkalta palaa ynnä liki puhki poltettu kippura;
päällimmäisenä pyhänä keikkuu musta pannu,
auringon säteen pistämä pisara nokassa.
Maaliskuunlopun kirkkaan heleä päivä
on kaatumassa sijoilleen,
pieniä havahduksia oksistossa muodon vuoksi,
muutoin hiljaista lempeää.
Muorin viipyilevä tuhina,
unessa kävelijän säpikkäiden kahina peskin alla;
somasti se erottaa äänettömyyden hiljaisuudesta.
Kauniita runoja ja kuvia
VastaaPoistaJatalle:
VastaaPoistaKiitos kommendeerauksesta.
Toivottavasti viihdyit.