HOHOTTAJA
Kohtalo astalo olallaan marssii vastaantulevaa tietä,
kaikkein viimeisimpänä juuri se on tuiskahtamassa
nokalleen tässä kaljamien ja liukkaiden
luvatussa maassa.
Se ei saata olla hymähtämättä
nähdessään vinkkelijalkaisen muorin yrittävän
taiteilla vallantien yli haarustain kuin sonnat housussa
ja sitten pyllähtävän hameet korvissa selkäpiilleen.
On onni ettei satu,
sillä sattumahan on itse tällä kertaa pelissä,
se on luojan lykky.
Mutta kovin sitä naurattaa
kun huomaa muorin olevan housutta liikkeellä,
ei edes pässinpökkimiä ole yllensä saanut.
Kai se on karkauspäivän jälkitauti.
Hartiat hytkyin painuu kohtalo ohi,
nauraa sisäisesti - meinaa jäädä rekan alle,
sillä vahingonilo on iloista makein,
vaikka joku muuta väittäisi.
Wanha nainen tukee aurausviittaan, saa itsensä ylös;
oiettuaan tempaisee punaisen putken juurineen
ja lähättää sen mokoman hohottajan perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi