PiUT-PAUT
Tuijotan lähes lasin täyttävää tunturia pahki;
näen luomien raoista itseni astumassa kumarassa
jättiläisen silhuettia myöten ylös verkkaan,
oranssi rinkka eeskahtaalle vaappuen.
Ensimmäinen,
vähänkin älliin viittaava ajatus on;
kuinka kummassa unenpöpperöisen,
silmiään siristelevän mieleen voikaan ailahtaa
haluta kamuta oitis tunturin kiirelle?
Kavuta nyt mitättömänä vähäpätönä,
etona - tuskin näkimiin erottuvana kusiaisena,
vilttoa selkäpiitä pitkin vastamäkeen;
ilman että edes aamukohvetta on saanut kitusiinsa,
mistään tanakemmasta pöperöstä puhumattakaan.
Kaipa se on vaan niin;
ihminen luomakunnan herrana ei anna halujensa
eikä haihatustensa mielipuolisuuden isommin haitata
olemassa olevaa säällistä tolaa ja kaksinaismoraalia.
Senkus menee vaan - ens'kättelyssä suit-sait,
antaa piut-paut mokomille mielen kahlitsijoille;
ettäs kehtaavatten...
Froua rykäisee merkitsevästi kamanan alta;
astun romahtaneen haihatukseni yli ja annan suuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi