VARTOiLUA
Kevät tulee kohisten,
ei vain kyllä ylety tohina niihen läskinpalasiin
jotka törröttävät kahtapuolta humeettia;
niin vissi on tyven.
Vaikka kuin höristäisi,
metsässä ei liikahda lehtikään.
Eikä näy tulevan näkyvänä... kään,
paitsi että tippuva räystään pää on kyllä nähty,
sen alla orastava kulppo - tosi vaatimaton,
mutta tunnistettavissa.
Kevät nääs lensi hiiripöllöparven mukana
viime syssynä Lannanmaan suuntaan.
Reppu oli sidottu tanakasti rintaremmillä
viilekkeiden kautta selkäpiille.
Hilloja, mustikoita, osin puolukkaa
varisi pitkin matkaa
ja ruskan loistavat värit pelmahtivat pilvien reunoille
kun hallat sitä hätyytti.
Nyt - odotellessa, hoksaa takaisin tulon
parhaiten siitä että sukset ovat katolla
lähes jok'ikisellä kaaharilla.
Kevät tulee kaahaten - pöllyttää kulveista hauhtoa,
niin ettei edessä ajavaa näy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi