VARJONPUOLEN TiPPA

VARJONPUOLEN TiPPA

Turvonneita silmuja auringon puolen seinävierissä,
kertovat omaa viestiään,
punaiset pisarat vemmelsäären jäljillä;
räystäästä tippuvat - omaansa.

Kulpot laajenevat,
vajoavat kastumisesta kuni lopulta,
viimeisen pisaran myötä,
on katon mittainen kolo kamaraan saakka.
Lumi on loppu jos uutta ei saada.

Vahtaaminen aloitetaan vajan varjonpuolen tipasta,
siitä yhdeksän viikkoa jäiden lähtöön;
wanhaa tietoa - yli monen monen miesmuistin.

Kummasti kihoaa jostain humeetin syövereistä
venetervan tuoksu takaumana haistimessa,
hyväilee tuulenhalkaisijaa,
saa haikeana nielaisemaan,
vaikka purkin kansi on visusti kiinni,
suti pineenissä
ja koko hoito lukon takana,
yltiöpäisten vunukoiden ulottumattomissa.

Vene pressun alla sikeästi lumikuoressa,
kinosten saartamana kumollaan,
odottaa kuovin huutoa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!