NAURATTAA NiiN
Matalalla viistävät resuiset hattarat
ripauttavat ehtiessään räntää - sikäli mikäli,
useimmat suorivat vain tiehensä tuulen selässä,
jäämättä atimaan - kevät on sen verta kiihkeää aikaa.
Pohjoinen valo odottaa syntymistään,
yön valta pian on taitettu,
niskan päälle vääntyy yhäti pitenevä päivä.
Hämärät hamuavat keskiyötä kahtapuolta;
aika haukkoo suurin suullisin kinoksia,
ahmii ahnaasti nuoskaa kyltymättömään hiukoonsa,
varjot sulavat paikalleen.
Lämpöaalto hyväilee nietoksen pintaa,
väreilee vasten valoa - huuruaa.
Ilma on sakeaa kosteudesta;
käsi nyrkkiin ja vesi lirisee kalvosimesta kainaloon.
Kultaisen kehrän herättämä auer kasaantuu
pounikon syvänteisiin,
aikansa kuhnailtuaan - sopivilla lehähdyksillä sitten,
innostuu valumaan usvarintamana jänkiä pitkin.
Umpuilma rakoilee,
säde kutittaa kasvoja sipaisullaan,
naurattaa niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi