SULOiSEN RiETASTA
Jo hieman umpeen puhaltunut kelkkaura
kiemurtaa kuolpunassa isompia puita väistellen.
Aukkoja katsellen.
Kohmettunut jälki kantaa pääosiltaan hyvin
olkapäälläns' wanhaa kameranrohmoa roikottavan
onean miehenkolhon,
joka hieman puuskuttain latoo töppöstä toisen eteen.
Muutama oiwa sadattelu on kenen tahansa
sivustaseuraavan pöllön tahi tulkun luettavissa;
tämän nimenomaisen ukkosen silloin tällöin
rikkumattomaan hiljaisuuteen purkautuvasta
äänettömästä muminasta, jota tihkuu huulten raosta.
Sen kerran kun antura osuu kaidalta uralta sivuun,
uppoaa uppeliin - ukkelin kaataakseen;
kuuluu HUPS!
Heti perään aivan ihastuttavan loistava manaus,
loitsunomainen - jossa kuvataan naisen synnytin
kauttaaltaan erinäisistä vinkkeleistä ylipäänsä,
ynnä tietenkin - ja tyyten ymmärrettävistä syistä;
kovin runsaista tarpeista johtuvilla hellittelynimillä.
Värittäminen on niin suloisen rietasta,
että punatulkkukin punastuu oksallaan
ja raapustaa oitis hakemuksen Mustajärven leiriin.
Hieno runo!:D
VastaaPoistaElinalle:
VastaaPoistaTänksis Elina! Naisten päiväki.