PiENiÄ ViHJEiTÄ
Maat ankaran valkeat,
paljastuvat yhä varhemmin;
kireimmissä pakkasissa hieman valjumpina
kuin maaliskuun alun lahean lounatuulen vihjailemat.
Valkenevat kuitenkin,
mutteivat vedä vertoja sille niin ihanalle,
elämälle maistuvalle kaiholle kun yön on puhaltanut
ja huomenessa tuoksuvat jälleen enteellisesti;
joutsenten trumpetit,
kurkiparin: Hei täällä ollaan taas-huuto.
Takaumat edellisen kevään riemusta.
Lounaassa on kevään bluus - tuus,
yön yli kestävä,
jos jaksaa tauotta soittaa.
Tuoksu ennättää ensimmäisenä haistimeen
kuulimet höristyvät seulomaan tutut lupaavat äänet,
iirikset haravoivat taivaanpiiriä tutkan lailla
jotain lupaavaa havaitakseen.
Viritys on silmiinpistävä,
kaikki vihjeet tarkistetaan
ja voi sitä kokemisen ilon autuutta,
auvoista nautinnon hurmosta
ensimmäisten taviokuurnien saapuessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi