HYVÄN SÄÄN AiKANA

HYVÄN SÄÄN AiKANA

Hetken auvoisen kevään pilkahduksen jälkeen
Lannamaasta tunkee tukkoinen purku,
mutta ei sitten päälle päästyään tiedä
alkaako vaiko lopettaako.

Härrää auringon edessä haikeahkona,
surullisen harmaana massana puolen päivää;
on muka ripottelevinaan lunta
joka kuitenkin viime hetkellä perääntyy
ja päättää haihtua hiiteen wanhan päälle laskematta.

Noin siinä tapauksessa,
että istun porstuan rappusilla vahtaamassa tekosia.
Kun nousen lopulta tympääntyneenä mokoman
umpuilman päättämättömyyteen;
käännän selkäni ja suljen uksen,
niin wiimeistään silloin kun ovi kamanaan kumahtaa,
rantteella sataa jo kahta sataa.

Keväinen päivä on kuin vikuroiva kermikkä
tai taamottavaksi tuotu pailakka;
jokaista näennäisen järkevää edesottamusta
seuraa heti ällistyttävän hupsu päähänpisto.

Useimmiten se tarkoittaa sitä;
on älyttävä lähteä hyvän sään aikana kotiin,
ennen kuin äityy kestämättömäksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!