PUNOS (runo № 1200)
Muutamien sanojen joukosta poimin parhaimmat;
ihanimmat äänteinä,
kauneimmat soinniltaan,
niin sorjat ja heleät - suun mukaiset sekä sielun,
vaikka niitä vain vaiti arin mielessään pyörittelisi.
Ujoin luomet raukeina makustaisi kuunaan kuin
mesimarjan hentoa aromia kielessään.
Sovitan yhtymään toistensa perään heti kun herään,
lomitan niin vahvoin liitoksin,
että ketjusta tulee yhtäpitävä arktisen luonnon lailla.
Yhtä luotettava kuin
huimapäisen vuorikiipeilijän köydestä.
Sen hurjan yltiöpään,
joka roikkuu usein mokoman hiuskarvan varassa;
eläen hetkensä sittemmin uudelleen, uudelleen.
Sellaisen sanakasan pengon,
oion, plaraan, pöllytän.
Myllytän - ja hyllytän osan,
osan nakkaan kasaan josta pakkaan sitten runoksi,
jahka lakkaan valkkaamasta ja alan puneksimaan;
silmät sulkien uneksimaan samalla uusista löydöistä
pöyhimistöissäni.
Kun havahdun, sarastaa parastaan ja ketju on valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi