NOUKOMMENTS

NOUKOMMENTS

Räntäsateessa ahertaminen
on kokemusperäinen ilo,
hautautuneiden toiveiden ja unelmien laulu,
eräs vilvoittavimmista hetkistä,
mitä luonnossa liikkumiseen tulee.

Kokonaisvaltainen, täystehoinen puurtaminen
vilvoittaa sielun, valaisee mielen
ja kirvoittaa kielen;
haalii ja tiivistää hajalleen ajautuneen
voimasanojen parven takaisin sieväksi annokseksi,
joka pitää jokaisen siveän loitolla.

Mikä ihana, riemastuttava tunne syntyykään
kun hien, nälän ja märän,
vilun ja uupumuksen kakofonia sekoittuu ahkeroinnin
lomassa sekametelisopaksi.

Sielu se ensimmäisenä pakenee hulluudesta;
astahtaa syrjään - ahkion nokalle,
istahtaa sille, pistää kuvitteellisesti tupakiksi
ja alkaa seuraamaan
kuinka typerä ruumis panee itsensä alttiiksi
höperyydelle räntäisessä sohjossa.

Viipyilevä vastaus mielekkyyden kysymykseeni
sillä on: "Noukomments!"

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

PUUTTUU SE

PUUTTUU SE

Pääsiäinen vie niin kovin helposti
keski-iän laitimmaiselle reunalle ehättäneet
entiset nuoret aikamatkalle wanhan ajan keväisiin.

Ja mikä hauskinta - poikkeuksellisesti,
pidemmälle kuin "miesmuistiin" tai "-nais";
sinne loitolle oman elämänsä onnenhetkiin.

Riittää kun nostaa lankalauantain aamuvarhaalla
anturansa kinoksen päälle,
aikomuksena lähteä oijustamaan suoraan
tietyille varmoille saantipaikoille.

Ei - eihän siitä mitään tule.
Ei pääse ilman sivakoita tahi lumikenkiä.
Ajatus vilahtaa oitis ensimmäiselle vuosikymmenelle.
Puuttuu se mikä tuolloin oli ihan tavallista;
normaalinen jokakeväinen hankikanto!

Mitä lieneekään niillä yltiöpäisillä hurjapäillä
humeetissaan liikkunut,
jotka pelkoa, älyä ja huolta lain tuntematta,
rynnistivät suunapäänä pyörien, mopojen,
jopa harmaiden ferkkujensa selässä
kivikoville kantaville hangille pääsiäisen tienoilla?

Ukko Ylijumala tietää - pitää sen omanaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

PUNAiNEN

PUNAiNEN

Rinta paistaa ylpeänä petäjän latvassa;
ensimmäisissä sarastuksissa,
huomenen jo kiiruhtaessa tuota pikaa kajeeksi.
Sitten valon taittaessa hämärän tiehensä
ja äänimaailman purkautuessa vapauteen.

Kymmenkunnan koiraan kilpalaulu tienoolla
saa liverryksen kuulostamaan ymmärtämättömästä
hälisevältä teinilaumalta,
joka hölisee tyttöin huomion saadakseen.

Ja siitäpä kyse onkin tietty,
pulleista rinnoista kumpuava ehtymätön viserrys
koko hämärien välin - lennossakin;
kun kuolpunan korkeimpaa paikkaa tavoitellaan
siipispankoilla toisiaan paiskoen.

Kyse tuoksinassa ei suinkaan ole
vain kaverien tuttavallisesta olalle taputtelusta;
ei sinne päinkään.
Itseasiassa kovasta pelistä pohjolan keväässä.

Kamppailua siitä ken pääsee saatille yökylään,
aitan pehmeille pahnoille jatkamaan sukua
ja sittemmin hoitamaan jälkikasvun elämäntaipaleelle.

Sitä uhkuu kiihkeä punainen rinta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

POiSSAOLEMiSEN HAiKEUS

POiSSAOLEMiSEN HAiKEUS

Niinpäniin,
jotkut meistä - useimmat itseasiassa.
käyskentelevät maaliskuun harmaissa huoneissa,
kalvakkaina - näennäisesti työntouhussa,
vaikka sielu henkisen ruumiinsa kera on ihan muuaalla.

Tätä suurta joka keväistä näytelmää
näyttelee suunnaton määrä kasvottomia tzombeja;
haamuja istumassa virastojen kopperoissa katkerina,
kiukuttelemassa tietä kysyville,
vaikka kyse on heidän omista vääristä valinnoistaan.

Tilannetta pahentaa seuraava porras,
joka esimiehisyyttään osoittaakseen piiloutuu
suljetun oven taa näpyttelemään tyhjänpäiväisyyksiä
ja saa siitä hyvästä suorittaa kuukausittaisen
suoneniskun yhteisön ehtyviin varoihin.

Jossakin kolmannen kerroksen kulmahuoneen
akkunan edessä seisoo inehmo,
mies tahi nainen - sillä ei tässä menossa väliä;
tuijottaa ulos ulkoisesti tyynenä,
sisänsä väkevästi tulvivaa hyökyä pidätellen.

Äkkinäinen sanoisi:
"Poissaolevana; tuijottamassa liikkumatonta kohoa
wanhan onkimiehen tapaan huomenen tyvenessä."

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

NAURATTAA NiiN

NAURATTAA NiiN

Matalalla viistävät resuiset hattarat
ripauttavat ehtiessään räntää - sikäli mikäli,
useimmat suorivat vain tiehensä tuulen selässä,
jäämättä atimaan - kevät on sen verta kiihkeää aikaa.

Pohjoinen valo odottaa syntymistään,
yön valta pian on taitettu,
niskan päälle vääntyy yhäti pitenevä päivä.

Hämärät hamuavat keskiyötä kahtapuolta;
aika haukkoo suurin suullisin kinoksia,
ahmii ahnaasti nuoskaa kyltymättömään hiukoonsa,
varjot sulavat paikalleen.

Lämpöaalto hyväilee nietoksen pintaa,
väreilee vasten valoa - huuruaa.
Ilma on sakeaa kosteudesta;
käsi nyrkkiin ja vesi lirisee kalvosimesta kainaloon.

Kultaisen kehrän herättämä auer kasaantuu
pounikon syvänteisiin,
aikansa kuhnailtuaan - sopivilla lehähdyksillä sitten,
innostuu valumaan usvarintamana jänkiä pitkin.

Umpuilma rakoilee,
säde kutittaa kasvoja sipaisullaan,
naurattaa niin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

PYHYYDEN KOSKETUS

PYHYYDEN KOSKETUS

Möykkelikköisen jängän yli reuhaten,
kaarrellen loivasti viltossa kallaassa kiirelle;
se kastelee selän ja panee myrkyn erittymään
kohisevaan suonistoon.

Meteli seis - potta pois;
hiljentyminen tunturin laella,
hengityskin laantuu vähin erin.
Tuuli on asettunut liki tyveneen,
kuulaassa ilmassa näkee liian monelle taholle,
joka suuntaan loitolle - maapiirin yli kosmokseen.

Maailma on pysähtynyt,
ei mitään liikettä missään suunnassa,
ei äänen ääntä kunnes käännähdys kelkan selässä
muuttuu narahdukseksi ja kantaa.

Eikä aikaakaan kun lumen vuoraaman kiven takaa
kuuluu ruostuneen saranan narahtelua;
kiiruna kurkottaa päätä uteliaana,
sen huomaa vain mustan juovan liukumisesta esiin.
Muuten otus katoaa tyyten valkoiseen maailmaan.

Kaikki tämä mystinen pyhyyden kosketus,
suuren hiljaisuuden tuoma illuusio sielussa,
myllertävä tunnetila olemisesta maailman navalla;
sen eteen kannattaa hikoilla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

ViiDES KiRVES

ViiDES KiRVES

Puree jäätä teräs ahnaasti,
ahmimalla haukkaa palan.
Rouskuttaa niin, että vastarannalla hakkaa toinen;
pakkaa vaan lyönnit kuulumaan viipeellä.

NAA, Cáhceravga!
Ruiskauttaa luiskahtaessaan kuksallisen
märkää vettä - lape; suoraan ahavoituneelle naamalle.

Kansi soi ja kierä jää pakkuu,
telit lentävät pisararoiskeessa,
vesi räiskyy leviten lätäköiksi ehyelle,
avanto on saatava auki - tie Ahtolaan menee tästä.

Eikä siinä hikeä ehdi pukkaamaan
kun jo ammottava aukko,
musta reikä syöveriin on valmis;
liioittelua koko savotta - lasten leikkiä,
poikasten kujeita,
joita tuli harrastettua Tilley-lampun kokoisena.

Mutta kyllä tuosta sentään kahviveden
tohtii pannuun ottaa jahka tointuu wimmasta,
johon kurillaan sattui sortumaan.

Päälle nokipannukohvet,
sillä siisti - ei kahta puhetta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

KUTiTTAA SYVÄLTÄ

KUTiTTAA SYVÄLTÄ

Se hetki ei kestä enää kauan,
roikkuu jo ilmassa,
tuuli suorastaan tuoksuu lumelta,
savu tunnustelee ujona torvesta sopisiko tulla,
vetää niin penteleen huonosti,
että sitä pitää peräpäästä lykkiä;
vihdoinkin siunattu matalapaine.

Merkit on kyllä selvät ja kätevät;
toivottavasti pätevät,
että silmäni aamulla lunta näkevät.

Lapiot ovat paikoillaan asemissa,
valmiina hyökkäämään ja haukkamaan lunta,
lennättämään sen sille varatulle paikalle.
Yhdistetty harja- ja luutapartio päivystää
kuistin partaaseen hartaasti tukien,
enteitä pilvistä lukien.

Nuotio rapsahtelee,
savu hivelee sisintä mielihyvää - kutittaa syvältä,
vartoessa sanelen muistiin runon,
juonta punon juuri kun käy tuuri,
suuri rätti leijuu oviaukon ohi maahan,
perään toinen ehättää
ja kolmas,
sitten vasta äkkään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

AALLONMURTAJALLA

AALLONMURTAJALLA

Jäämeren huurut ajelehtivat sinne tänne
kiireettömien ajatusten tapaan;
joutilaina tukkivat jokaiseen kallionkoloon
tarjoten itseään tykö koleina suudelmina.

En ole läsnä,
sillä täsmälleen sillä erää sieluni seuraa menneisyyttä,
vahtaa haamuja aallonmurtajan kiviseltä selkäpiiltä.

Hiljainen kylätie muuntuu historian eiliseksi,
menneisyyden sielujen häilyvä parvi
aaltoilee mukulaisella kadulla näkymättömänä.
Työtä ja toimintaa jokapuolla.

Silmät sulkemalla erottuu työteliäs väki askareissaan.
yks' ja toinen tuttu, tutuntuttu ja tutuntutuntuttu.
Solisevana purona monenkielistä puhetta.

Kalastusveneen lähestyvä puksutus,
lokkien riipivä kirkuna,
sumutorven onea törähdys
Kuivuvan turskan löyhähdys.

Kaikki tuo kuin leikkiä vaan,
heti kun vapauttaa sielunsa kahleista.
Läpsäyttää persukselle ja sanoo:
"No - alahan mennä."

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

KOiRAN UNTA

KOiRAN UNTA

Mennään näin kerta mennään,
tämä on tämmöstä retuuttamista
ja tullaan sitten kun tullaan,
ei tämä tähän jää - syksykin tulee ja jää;
lumi myös ja lopulta se varrottu kierä jää.

Humeettia kuumottaa saalisvietti.
pannahinen - kuin pikkupojan tikkarihimo.
Mustan metsän odotus jatkuu,
välikausi - pitkä kuin nälkävuosi.

Väkevät taimenet möyryävät jo syvien vesien sisällä,
siiat jatkavat odotustaan päästä pannulle.
Reeskain sukukokouksesta puhuu koko Ahtolan väki.
Hirvaat rykivät jäykin jaloin ja tojivin kaluin
päästäkseen astumaan.

Se kalina joka kuuluu selkosesta,
ei se hampaista johdu vaan kiimasta,
hyvin runsaasta kiimasta,
alkukantaisesta vietistä kylvää kylvämistään;
sarvet siellä kohtaavat sarvet.

Paju pitelee lehdistään kynsin hampain,
muut puut suurinpiirtein luovuttaneet.

Verkkopaljut uinuvat koiran unta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

Hetsetseha he'kotoo epeva'e ešeeva ehova.

Tämä sivu oli wain luotava koska pitkäaikainen
yhteistyökumppani alkoi hulluttelemaan. Kun on
ilmaisesta tarjouksesta kysymys, niin tinkaus-
mahdollisuus kutistuu kuin pyy maailmanlopun
edellä.

Alkuun saattaa olla sorhaamista tämä asemointi
kuni opin talon tavoille ja alusta nöyrtyy.

Silti, vaikka tuhat ihmistä uskoisi hölynpölyyn,
se on silti hölynpölyä.

Kaikki wanhat: kuvat, runot, pakinat ja tarinat ovat
Vuodatuksessa, niin ja warsinainen kotisivuni on
Harmaasusi.

Jos sinulla on jotain josta et voi heti luopua,
et oikeasti elä - sinä vahtaat vain aarrettasi.

Kuta hullummaksi tämä maailma menee, sitä suurempi
syy meillä Rupusakkilaisilla on miettiä kannattaako
meidän edes luottaa niihin ihmisiin, jotka erittäin
varmasti tietää, mitä Jumala heidän tahtoo tekevän?
Waikuttaa siltä että Jumala aina waan yhtyy heidän
omiin toiveisiinsa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne