perjantai 2. syyskuuta 2022

iNTOLERABiLiS FiNiS AMARUMA Runo № 3500,1

 


iNTOLERABiLiS FiNiS AMARUMA Runo № 3500,1

Mustan viikon hidas julma ilta - viimeinen,
ja ehtoo on kaunis -, kaunis kuin suloinen tyttäreni.
Vaikkei olekaan pimeää vielä kotvaseen, itkettää,
en ole loppukesän fosforisia maininkeja näkemässä.

Muuten kaikki kohdallaan - minut iljettävästi petetty,
sielu raiskattu, revitty irti ja santaan poljettu;
hempeää ruusunpunaa leijuu yläpilvien harsoissa ilkkuen
vaikka lapseni siepattu ja teillä tietymättömillä.
Meren sylin yli hitaasti kiiruhtava lounas hyväilee,
pujahtaa iholle kaula-aukosta,
tuo tulevaisuudesta kuoleman huuruisia väreitä,
eikä siirry pois, on vain kivenä sieluni sylissä. 

Se antaa hivelyllään vihjeen koko keholle
olla tekemättä yhtikäs mitään - sinamoisenaan,
mutta erotessaan sanoo sitten: 
"Sietämättömän katkera loppu sinulla - sietämättömän."
Vain ranka pitää koko luusäkin bulevardin penkillä.

Viikon wanha täysikuu kuljailee jossain,
kenties lammaskatraassa horisontin yllä;
ei osu näkimiin. 
Itkettää vaikka miehet ei itke, 
herkimmät runoilijat ainakaan mutta tämä tuska.

Vuoksi nuoleskelee kylläisenä rannan santaa,
tarjoutuu antautumaan jalkoihini samasta surusta,
nousen koska maailmani päättyy tähän iltaan;
käännyn vielä ulapan kaikkeen päin:
"Jääkäähän hyvin ystäväni, tämä on loppuni".

ystävänne susi, sama wanha harmaasusi, nyt raadeltuna   

1 kommentti:

  1. Kyllä tänne saa kommendeerata jos siltä itestä tuntuu.
    Vaurioitunutta sielua tukevia sanoja otan mieluusti evääksi.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi