PAiNAJAiSUNi Runo № 3500,2

 

PAiNAJAiSUNi Runo № 3500,2

 

Sain viime yönä painajaisen tykö,
karmaisevan, hiuksia nostattavan, halvaannuttavan;
heräsin oneasta tuskasta litimärkänä -
verenmakuiset pisarat tulvivat suuhuni.

Olin unessa haaroihin asti kusessa - hukkumaisillani
ja loppu märästä tuli kasvojeni uurteista,
niitä pitkin ryöppyävistä verikyynelvirroista;
olivat paisuneet vuolaiksi kanjoneiksi.

Lapseni oli muka viety,
en ollut kuullut tyttärestäni mitään kahteen viikkoon;
järkeni hoippui tuskaisen sietämättömän rajamailla.

Huusin kaikille jumalille jotka yleensä oleilevat netissä
voisiko joku ehtiä innostua sen somettamisen lomassa
minun nöyrästä viimeisestä pyynnöstäni:
Tuokaa lapseni takaisin!

Hädässäni ajattelin ensimmäisenä sosiaalipornoa -
maineellani kun ei olisi mitään menetettävää,
mutta kunniani kieltää inhoamani woke-riettauden.

Siksi lähestyin unimaailmaa vain runon muodossa
kunnes heräsin - tuskanpisaroista vitimärkänä.

Kaikki aplodeerasivat;
kuningas antoi puoli valtakuntaa noin vain
ynnä alennuskupongit vuoden sähkölaskuun
sekä nallekarkkeja ja kourallisen amirosseja.

ystävänne susi, sama wanha harmaasusi, heränneenä