NYKY LYLYT

NYKY LYLYT

Kipakan yöpakkasen yösyömmellä äkäiseen sutaisema
talvinen kevätmaisema pysäyttää niille sijoilleen;
tyyssija kimmeltää miljardin kiteen miniatyyripeilinä,
pakottaa noutamaan nokilasit haistimelle.

Sielu ottaa näkemästään vauhtia,
ehdottaa renttu hui-haijuomaa;
sytyttämään tulet - keskittymään olennaiseen.

Hohtava kenttä houkuttaa sivakoimaan,
toppuuttelen kahden käsin;
liian kauan edellisestä kevätsonaatista jäälle.

Ei tyssää - haihatus saa ylipuhuttua
ja tovin aatos harhailee wanhojen
metsäkalhujen mäystimissä ja päläissä;
toteaa ne kuitenkin aavan kannelle sopimattomiksi
ja päätyy lopulta kahteen nykyaikaiseen lylyyn.

Niillä se vasta mukava lykkiä,
maalissa oitis ovat kaikki kuvatukset,
jotka hokaa ne jalkaansa lukita.
Loppusuoralla ennen kuin ehättävät edes lähteä.

Toisella rannalla toinen samoissa aatoksissa,
kohtaamme autiuden puolivälissä vaiti.
Toisistaan erkanevat sivakat sihisevät karstanteessa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!