RAViSTAA
Myräkkää tihkuvat pilvet piirtyvät
silmäkulman luoman suojan huomasta näköpiiriin;
nuo merenpintaa viistävät onean oloiset äkeät,
mustan lampaan villasta karstatut lepeet.
Äkin tulee sellainen outo tunne - aavistus,
että jotain on muuttumassa.
Ainakin se tola,
joka oli saavutettu ajomatkan jälkeisenä
helpotuksena niin fyysisesti kuin henkisesti
ja joka nyt on vaiston herättämä.
Kummallinen tunne;
nähdä valtava, tummaa laheutta uhkuva pilvimassa
ulottumassa ens'hätään horisonttiin,
sen takana meren yli maailman loppuun saakka.
Vähintäänkin;
saattaa tuo ylettyä äärettömään asti,
jos niikseen.
Henkistä kotia ravistaa;
tuota hatarista oljenkorsista kyhättyä risukasaa.
joka on kursittu peittämään syövereistä kuikkivaa
pohjattoman uteliasta sielua.
Niin juuri - aivan,
sen alituiseen haihattelemaan kärkkyvää eetosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi