OTAN MAAiLMAA SiSÄLLE
Aivasteleva hanhi istuu pääni päällä oksalla,
havahdun siihen ja kavahdan ylös,
lyön humeetin ylälavitsan pohjaan että kajahtaa;
tähtitaivas täyttää koko olemassa olevan maailman,
hanhi pyrähtää samantien räppänästä ulos.
Kun lopulta setviydyn kamppeistani rantteelle,
tiedän olevani auttamattomasti myöhässä,
ne on menneet jo;
tyhjää tähyilen taivaanpiiriä.
Ei siipisulkaakaan merkkinä piipahtamisesta.
Lasken tunturit varmuuden vuoksi,
ne ovat minun aarteeni.
Tässä huojuvassa taloustilanteessa,
ahneuden sietämättömässä kurimuksesa
ei voi olla mistään varma,
mihinkään ei voi luottaa;
etenkään että se olisi enää huomenna samalla tolalla.
Saatuani tarkistuksen loppuun,
jään vielä tuokioksi tuijottamaan kaukaisuuteen.
Avoimin aistein otan maailmaa sisälle
kehoni avaruuteen.
En sortteeraa; sieluni kera olemme sopineet,
että otamme sen mitä mukaamme saamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi