WANHA KiPiNÄ
Hienon hieno tunne saa havahtumaan sikeästä;
aavistus sarastuksen ensimmäisistä haileista kajeista
taivaanpiirin reunalla.
Pakkaan luut pieniin sieviin nahkapussukoihin,
nostan ne hangan yli honkioon - herään
ja melon pois Höyhensaarilta.
Mikä jumalainen näytelmä koillisella taivaankannella!
Esirippu raukeaa saumoistaan,
punaiset sekoittuvat keltaiseen parhaan taiteellisen
vaikutelman saattamiseksi.
Huojutan kehoani ja värisen ilosta.
Synkkä raskas yö käy uupumaan
kamppailussa huomenen herruudesta,
pakkaa tavaransa nolona;
hiipii vähin äänin loukkoihinsa turkkiaan paikkaamaan.
On aamu pitkällä päivän nenällä - suden hetken ohi;
sika ehtinyt pieraista, kukko kiekaista
kun kokko karahtaa tulirantaan.
Eilisen wanha kipinä herää tuhkan alla,
loikkaa tarjottuun tervalta tuoksuvaan kiehiseen;
pian iloinen ritinä ilmaisee väkevästä halusta
ahmia aamiaiseksi vankempia pilkkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi