KiRKKAALTA TAiVAALTA
Sotaväen värinen harmaa huopa kaartuu
keväisen päivän ylle kesken lauluharjoitusten.
Kevyitä siukaleita ripotellen;
niitä puuskissa piruetteja pyöritellen,
levittää peittoa äkin innostunut etelä.
Sirkutus vaimenee sitä mukaa
kun harmaa edistyy.
Kosteus lisääntyy;
lumihiutaleet muuttuvat tonnin painoisiksi räteiksi,
jotka kuorruttavat kaiken
avoimen taivaan alla olevan vaippaansa.
Paketoivat äänen samalla visusti,
vyöryttäessään arktiseen maisemaan
uuden näkemyksen keväästä.
Niin somimoilleen,
että hiljaisuudesta tulee ehta - rikkumaton;
ei kuule edes omaa ääntään,
muista puhumattakaan.
Sirkutukset kaikkoavat tyyten,
samoin äänen lähteet,
ovat kai pakkaamassa reppujaan,
niin vaikuttava pilvestä purkautuva esitys on;
kirkkaalta taivaalta kesken rantteen puuhien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi