SULTSiNA
Jäätyneen autiomaan poikki loikkii
melkoinen jäniksen motlake;
ka verkkaisaapa on veitikalla tahti,
ei kiirun rietasta kiimaa - ei hoppua lain,
kuten on täyteen ladatulla tyhjällä ihmisellä.
Wemmelsäären silkkaa äänetöntä hissuttelua.
Vastavaloon erottuu karstanteen pintaan sataneen
ohuen vitilumen tussahtelu tassujen alta;
valonpisaroita.
Se on niin somaa pirskahtelua että.
Muutaman metrin kerrallaan,
enintään viidestä kuuteen loikkaan;
sitten jo pysähtyy - katsahtaa eeskahtaalle
ja kaivaa tupakkivehkeet povitaskusta;
kääräisee sultsinan,
sytyttää sen raapaisemalla kantapäästä tulta.
Muina miehinä vilkaisee silmäkulmiensa alta
näkikö kukaan - vetäisee sitten syvät henkoset;
huomaamatta taivaanpiirille kohonnutta kuolemaa.
Tumma kokon varjo hangen päällä kiitää vinhasti
kohti onnellista nautiskelijaa.
Päällisin puolin katsottuna holtitonta jälkeä syntyy
oitis useammankin aterian verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi