HULLU MiKÄ HULLU
Sietämättömän kepeä tunne pakahduttaa rintaa,
pyrkii ulos kaikin konstein,
rimpuilee keskeytymättömässä kolmessa vuorossa.
Ei meinaa millään uskoa - siis totella.
Sadan prosentin hyvällä mielellä alvariinsa oleva,
hyvää tuulta täyteen ladattu inehmo
on alituiseen vaikeuksissa
korrektiutuneessa yhteisössään.
Hullu - hullu se on. Hullu mikä hullu.
On varottava naurun pyrskähdyksiä,
hersyvää hehetystä - kevyttä ja iloista mieltä;
sillä tyylillä nääs erottuu liikaa joukosta
joka raahustaa suloisena alakuloisena pienituloisena
aamun ruuhkassa ikävälle työpaikalle.
Suupielet maata myöten väärällään.
Vahingosta iloitseminen on lisätty
seitsemään kuoleman syntiin - nuijittu sinne sekaan,
että hapankermaperseet voi osoittaa sormella.
Hohotus ratikassa lokin paskan täysosumalle.
Moinen hulluus - se tarttuu,
kyynisimmät sortuvat ensimmäisinä
matalalattiavaunun lattialle hervottomaan hähätykseen,
sarkastiset nauravat sortuneille.
Jopas jotakin. Sitä ehtaa! Kaikkea sitä löytyy linssin ruuaksi.
VastaaPoistavatukka
Vatukalle:
VastaaPoistaKun tarpeeksi selaa, niin vielä sokea kana jyvän löytää...
Tässä runossa mielestäni teet vähän niin kuin uuden aluevaltauksen. Olet tyylillesi uskollinen ja äänesi kuuluu, mutta tunnelma on erilainen kuin monissa aiemmissa runoissasi. Vähänkö hienoa! :)
VastaaPoistaJohannalle:
VastaaPoistaNo kaipa alkaa jo tässä vaudissa huojumaan.
Kiitos kommendeerauksestasi.