VALLANKUMOUS
Walpurin päivän aattona yleensä huomaan,
että kellostani puuttuu pari kiveä - takuu taas loppu;
onneksi tanner on rantteella sula
ja löydän paljastuneen maakiven.
Asetan aikarautani jyleälle lohkareelle,
lyön kopran kokoisella irtomurikalla.
Kappas vaan, nämät kivet lemmosta puuttui;
aika lakkaa juoksemasta tyyten,
ei enää hoppua minnekkään,
kevät ehtii loppua kaikessa herran rauhassa.
Kun vielä yö saadaan pimeään säkkiin,
kolmisen viikkoa ja risat - elämä on valmis;
nukkua saa sitten silloin kuin nukuttaa,
tietysti jos vain ite haluaa.
Pakot loppuvat, samoin säännöt,
normit pakataan, nakataan roskakoriin
ja koko yötön yö on oleva reipasta rietasta menoa.
Vallankumous tänään siis puolilta päivin ulkona;
kevytkenkäisiä hempukoita maalatuin suin,
haihattelemassa pitkin kylänraittia helmat korvissa.
Se lupailee lämmintä tusinan asteen verran;
väistyy talven ankaran totinen valta,
horjuu aikansa ja sortuu sohjoisille sijoilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi