SAARi
Yhen äkin lipuu harmaa kuuro,
läpikuultava taivaanpiirin peittävä esirippu.
Vuotavan taivaan autereisen sateen läpi
siintää harhautunut autio saari.
Siinä korkeimmalla kohden,
yksinäinen kuostopuu - vaiveutunut;
tältä matkalta ei näy mitä lajia,
haapa ehken tahi petäjä?
Tuuli tuivertanut hennoimmat oksat ja ritvat.
Kauniin ylpeänä jämäkkänä
se kuitenkin vastavaloon katsottuna
yhä sinnii juurillaan,
vaikkakin kallistuneena valtatuulen alle.
Kerrassaan upea näky
kun mereltä tullut sikeä purku menee ohi
ja murku kiinnittyy huurteeksi oksien varjon puoliin;
välkkyy kristalliaurana seestyneessä valossa.
Ohikulkija hieraisee puun sivuuttaessaan
ihastuksissaan silmiään,
nähdessään sen kahdet eri kasvot:
Toinen puoli hohtavan häikäisevän valkoinen,
toinen - valon puoli,
sulaneen rännän kostuttama matta musta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi