TURSU
Ripsii hiljallensa lunta - kuin makiata unta;
tulla tuprahtelee tuulen myötä - tanssii,
nuokkuu vielä luomakunta.
Lipsuu jalka, pettää kettu,
polun sivuun vippaa,
vaikkei edes yhtä tippaa hui-haijuomaa
kuoman suussa käynyt ole,
jälkeen toissaeilisehtoon.
Katoo sanat, kipakat mut' harvat - karvaat,
haipuu pyryn sekaan huuhaimet ja muut.
Perään urahdukset murahdukset
kun koipi varmemman jo otteen maasta saapi
ja palaa mykkyys ruotuun.
Kieppuu, liekkuu,
riekkuu vallatonna pörhö lumen siemen,
kuonoon kulkijata osuu - hosuu höntti;
oitis mokomata säikähtää ja siihen paikkaan sulaa.
Sekös pakkaa kutittamaan - tihkuu tippa silmäkulmaan,
pulma, sietämätön tunne, ahnahasti keuhkot haukkoo...
Silmät kiinni, AiVASTUS;
jostain kaukaa, ehken esi-isäin mailta saakka.
Oiva tursu - räkäpuraat leukaan asti roikkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi