SiNNiKKO

SiNNiKKO

Sivakat piirtävät somaa pariviivaa umpiseen,
meno on joltisenkin epävakaata,
kanto ei ole parhaimmillaan;
porkilla joutuu hosumaan avuksi
ja joskus toinen tahi toinen uppoaa äkin maahan asti.

Mutta se on se sietämätön periksiantamattomuus,
sisu, sinnikko luonne - "akka tieltä kääntyköön",
se se on - "mie meen tästä kun kerran aloin".

Kysyy miestä kehdata,
saattaa tahallaan paitansa selyksen märäksi;
hatun alla otsanahka kostuu,
norot valuvat kulmakarvat ränneinä kahtapuolta,
lyyssi lepattaa auki
ja punaruudullinen flanellipaita reuhottaa napaan,
että rinta saa tuuletusta tai kuolemantaudin,
kulkku riivinraudan
sekä sieraimet ehtymättömän rään.

Puuskuttava höyryveturi runnoo umpista myöten,
ällistynyt luomakunta on paennut
jo aikaa sitten turvallisimmille selkosille,
jättäen somat jälkitarhat ja polut
puhisevan hirmun ällisteltäväksi.

Katohan - wemmelsäären pertana siitä loikkinut.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!