ARVOiTUS

ARVOiTUS

Ja jatkuu kuu,
kääntymässä voitonpuolelle tamminen;
täyttyy täyttymistään valoa kohti,
kevättä kohti.
Ennen päättymistään.
On suomen kielen aatto ilman Acricolaa.

Arvoitus,
niin - se on kyllin sopiva sana tähän,
eritoten niille jotka rakastavat suomen kieltä,
mutta jotka on jätetty tiedosta paitsi.
Vastaus löytyy päivämäärästä.

Soi tuolloin jo aamusta poikans' kehtolaulu,
iltapäivän unettavalla hetkellä taas
ja yön kaapatessa syliinsä vielä - siihen uinahtaen.
Se on tapamme kunnioittaa hyvien ihmisten
isänmaallisia tekoja jälkikäteen.

Oksistot ritisevät merkitsevästi aamun piipahduksella,
lauha muuttumassa ankarammaksi - kipakaksi,
mustat ritvat saavat uuden juhlakuorrutuksen;
valkoista huurteista sinistä taivasta vasten.

Tammisilla raiteillaan soljuu tavallinen arkipuuhastelu,
pikkuhiljaa - verkkaisaan eikä juuri muuta.
Aquluk.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!