ALKUSOiTTO
On yö,
jo väistymässä vainen pois
ja valje aamun,
viel' kalpee,
uinuu jossain pilvivyössä.
Parastansa sarastaa;
vie voimaa yöltä uusi huomen.
Vaivihkaa - uupuneita säälien,
hiipii kaje,
lehauttelee uuden päivän siipii koi;
hämäräiset hunnut varovaisna riipii.
Suutelee unihiekkaa uinuvilta luomilta,
sivelee auvoisia kasvoja kepein lepein,
pujahtaa makeisiin uniin;
tuo valo, kajastusten äiti
ja jatkaa matkaa ylös taivaanrantaa
kuni lähes täyden päivän antaa.
Kiertyy kellon viisareista toinen - lyhyt, kuuteen;
toinen hujottavi avaruuteen.
Alkaa overtyyri aikakoneen.
Ja eikös,
ujuttautuu terä perässänsä äärimmäinen sääri,
pian reisikin jo wällyn alta uuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi