TOVi ViELÄ
Eetokset rientävät nopeammin mieltä,
veisaavat keväisen ahavan kieltä;
hupsuissa haaveissa salskeiden hankien kanto,
pimeän anteeksianto - kulkemisen sietämätön vapaus,
kristallierämaiden ilmetty siunattu hulluus.
Kohta poissa on harmaan ja hämärän piinaava inha;
winhaa vauhtia jatkuu päivä,
oitis jäljellä hämärästä surkea häivä.
Entää,
suorastaan lentää sielu,
loikkii,
koikkelehtii jo noissa selkosten ylevissä maissa,
vaikk'on tovinen vielä melkosten synkkää;
yö yhä voitolla,
herätys aamunkoitolla samaan hämärään
mi ehtoolla päälle jäi.
Mutta jaksaapa oottaa vainen
kun on hallussa mielen wäkevä kuvitus,
vieressä hehkuva nainen;
sielulle matka kuudenteen ulottuvuuteen
elämän halki ikuisuuteen.
Jo sarastaa, panee koillisen kaje parastaan
ja varastaa uuden palasen yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi