KUUHUUTO
Kuu on asettumassa paikoilleen - tammikuu,
napakuu, - kuiva, kova kuin tammen sydän,
linnunrata kaikessa koreudessaan,
äärettömyyden reunojen yhtyminen ympyrän päissä;
mahdoton yhtälö.
Mutta se sinfonia - Kuuhuuto,
ajan sietämätön tanssi horisontin kultaisilla lauteilla;
kajeen takana kuje - pirullisen ankara hoppu,
kiire ennättää järkähtämättä ennen heräämistä esiin
kaikkialla muuaalla toisaalla,
jo mainitun rattaan mukaan.
Siihen taikaan ihastuu.
Sellaiseen mokomaan,
jos vain osaa ennättää salaiselle paikalle
jossa kukaan ei hätyytä,
ole tulossa tai menossa.
Eikä tiedä.
Sellaisessa.
Ja se tässä nyt käsin kosketeltava silmin - näkimillä,
myös pakkaselle antautuvalla iholla,
kuin kuulimilla kireinä napsahduksina hirren salvoksissa.
Kyllä sitä joutuu ihminen noloon asemaan,
jos tammikuun ehtymistä ei huomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi