KUKSA

KUKSA

Sumu vyöryy kohti iltaa,
tulee mereltä pitkin auringon hehkuvaa siltaa,
lipuu hiljaa kuin aave,
kuin hajamielisen päästä hiiteen haihtuva haave.

Se valtaa kuultavana mannut ja maat,
peittää huntuna kaiken,
imee äänen kosteaan kohtuunsa;
vain vaimeaa muminaa ihmisten kesken.

Tämä taika keskellä päivän kirkkainta aikaa,
suljet silmäsi - se on tullut,
suljet silmäsi - se on mennyt,
poskilla etelärinteen viipyilevä märkä suudelma;
viilenee ensimmäisen tuulen leikin osuessa.
Se on merkki ohimenneestä kiitävästä hetkestä.

Savun aromi tunkeutuu haistimiin,
tuoksuu märähkön usvan jälkeen kuivalta,
seassa ripaus tuohta ja tervaisia kiehisiä.
Missä kahvi?

Kimpale kinosta kepin nokassa tippuu keitinvettä;
wanha tapa saada savun tuoksu kahviin
jota ei koskaan juoda pahvi- eikä kahvimukista.

Ainoastaan kuksasta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!