TEATTERi

TEATTERi

Tästä eteenpäin kajastukset vievät aamuisin huomion.
Kuin valmistaumista viimeiselle tuomiolle,
on toinen toistaan dramaattisempien väriyhdistelmien
esiintyminen taivaankaaren valtavalla estraadilla.

Määrittelemätön määrä punia,
mustanpuhuvasta hemaisevimpaan pinkkiin
ja siitä toiseen ääreen, ujon hereään ruusunpunaan,
kirjavoi näyttämön;
rajautuen maailman laidoilla avaruudesta uhkuvaan
murtuvaan hempeään pastellisineen.

Tällaisen,
humeetin ankaraan villiin saattavan väriteatterin
ramppivaloissa on yritettävä paneutua maallisiin
asioihin aamuvarhaalla - orastavan huomenen aikoihin.

Katsastettava porstuan rappusilta
vastasataneen lumen tuomaa pyöreyttä tuoreilla,
eilen luoduilla penkoilla ihastuksesta mykistyneenä.

On vastattava tämän näkymän mykkään huutoon;
kaivettava sielu kämmenelle ja kuiskattava:
"Sallitko minun ryhtyä koskemaan tähän hymeneen;
onko pakko, pakko, pakko?

Eikö riitä jos kuvaan kaiken suodun ihanuuden muille?"

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!