TUKUSSA
Kaikki on;
reput sekä rensselit,
hökeet ynnä pannu - kaikki kertakaikkiaan;
eineeksi muutama Huilun tuhti puhtia antamaan,
kuormaa apuna kantamaan.
Sopivasti yllä kevyttä, yhä hietöntä;
lauhkea mieli - iloisesti lelettävä kieli,
tuohet ja puut, muut sytykevermeet - kaikki.
Muttei tulta.
Vähemmästäkin sitä äkeä otus äksyyntyy.
On niin jumalaton tarve sanoa paljon vähälle aikaa
ettei nyt muulla konstin ennätä.
Lennättää pitää nipussa - suoltaa urakalla,
että loppupeleissä kiitos seisoo;
että on yritetty edes,
vaikka mitäpä se hyövää,
ei totuus muuksi muutu - tulessakaan.
Ja mistä lemmosta sen tähän hätään keksii?
Kelvottomia sanoja pelvotta siinä vaiheessa,
suodattamatta pullahtavia
kun pillastuneena kiukkunsa lopuksi
hyppii oman hattunsa päällä;
huutaa tuhatta perkelettä - tukussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi