keskiviikko 6. tammikuuta 2010

PiSARAiSET NOROT VALUVAT


PiSARAiSET NOROT VALUVAT

Juuri lumen satanut pakkasen päälle;
ripotellut jokaisen oksan ja karahkan ylle linnikon
joka takertuu huurteen monitahoisiin sakaroihin
kuin hukkuva oljenkorteen.

Voiko tämän puhtaampaa maailmaa nähdä missään?
Hiljaisempaa? Sinisempää?
Pysähtyneempää?

Niin on pehmeäksi kehkeytynyt maankamara,
oman lahean viattomuuden huntunsa alla,
että liikuttuneena sitä seisahtaa tarkastelemaan
mitätön maanmatonen;
omassa vaatimattomassa pienuudessaan.
Ei tohtisi hauhtoon jalkaansa laskea.

Antaa ajatustensakin kotvasen seisahtua - viipyillä,
niissä mielikuvitusten somissa eetoksissa, aatoksissa,
elämänsä varhaisimpia talvia muistaen.

Kyynelkanavain lihakset hölläävät,
pisaraiset norot valuvat ahavan tummiksi paahtamien
uurteisten kurujen myötä sierettyneille huulille,
edelleen kohti leuan kärkeä.

Syvä huokaus imeytyy vitelikön lumikuorrutukseen,
hiipuu vain pois ikään kuin mielikuvitelma,
tahi aave - olematta ollutkaan olemassa.


Oh-show-tah hoi-ne-ne


3 kommenttia:

  1. Komeat oksat ja erittäin hienosti kuvaat tätä valon ja talven kauneutta. Itsekin koin moisen elämyksen vuoden ensimmäisenä päivänä. Sanatonna ihastelin maisemia! Hyvää vuoden jatkoa!

    VastaaPoista
  2. "Syvä huokaus vitelikön lumikuorrutukseen", sinä se osaat käyttää sanoja.
    Kauniit yhdessä kuva ja sana!

    VastaaPoista
  3. Elisalle:
    Näkymät ovat täällä nyt suorastaan ihanat kun on ollut tyyntä. Lumi pysyy hyvin oksilla.
    Hyvää vuoden alkua sinnekkin.

    Kaanonlle:
    Tänksis, aikan hereän näköisiä ovat näkymät par'aikaa.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi