POLKUJEN POLKU
Ikuisella matkalla luonnonluoma lajitoveri,
muudan kumma yksilö mustuneen sielunsa kera,
oudossa maassa - par'aikaa.
Juuri nyt kun aurinko alkaa ylettyä maanpiirin ylle,
päivä päivältä ylemmäs, kerta kerralta korkeammalle.
Tovin päästä päivät läpeensä;
todistaakseen ettei taivas putoa - ei sorru niskaan.
Ei vaikka itsetunto roikkuu yhdestä viilekkeestä olalta,
raapien maata - tuo ikuinen jokeri, kepposten herra,
haavoitettuna kuin raajarikko enkeli,
joka tässä tolassa ei kykene suojelemaan
edes itseä itseltä.
Edessä äärettömyyteen ulottuva palas,
rannio joka jatkuu kauas loitolle tuntemattomaan,
tai määrätietoisen otteessa kollos,
jono vetoporoja jotoksella - matkalla etappiin.
Paikasta toiseen asian takia, ei huvin.
Kukapa sisimpänsä hyydyttämisretkelle ehdoin tahdoin?
Sielun jäädyttävä piekka silottaa edessä vastahankaan
ja selän takana heti myötähankaan - tasoittaa,
lakaisee tuokiossa raidon polkeman kulkeman pois.
Eikä siitä seuraavan vuonna enää kukaan osaa sanoa
onko siitä menty vai ei.
Ikuisella matkalla luonnonluoma lajitoveri,
muudan kumma yksilö mustuneen sielunsa kera,
oudossa maassa - par'aikaa.
Juuri nyt kun aurinko alkaa ylettyä maanpiirin ylle,
päivä päivältä ylemmäs, kerta kerralta korkeammalle.
Tovin päästä päivät läpeensä;
todistaakseen ettei taivas putoa - ei sorru niskaan.
Ei vaikka itsetunto roikkuu yhdestä viilekkeestä olalta,
raapien maata - tuo ikuinen jokeri, kepposten herra,
haavoitettuna kuin raajarikko enkeli,
joka tässä tolassa ei kykene suojelemaan
edes itseä itseltä.
Edessä äärettömyyteen ulottuva palas,
rannio joka jatkuu kauas loitolle tuntemattomaan,
tai määrätietoisen otteessa kollos,
jono vetoporoja jotoksella - matkalla etappiin.
Paikasta toiseen asian takia, ei huvin.
Kukapa sisimpänsä hyydyttämisretkelle ehdoin tahdoin?
Sielun jäädyttävä piekka silottaa edessä vastahankaan
ja selän takana heti myötähankaan - tasoittaa,
lakaisee tuokiossa raidon polkeman kulkeman pois.
Eikä siitä seuraavan vuonna enää kukaan osaa sanoa
onko siitä menty vai ei.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Luin pitkästä aikaa ja putkeen kaikki kirjoituksesi. Runoista pidin erityisesti, kunnon tunnelma, syvälle pureutuvaa kieltä ja sopivan mittaisia. Tuli hyvä olo ja tuohon rinnan kohdalle jäi semmoinen viipyilevä tunnelma. Kiitos, terveisin
VastaaPoistaetelän väliaikaisnaapuri tien toiselta reunalta
Hieno ja suorastaan hätkähdyttävä runo! Vaikutuin, sillä puit hyvin sanoiksi vuoden takaiset ajatukseni, kun tein (tuntureillakin) parantumismatkaani työuupumuksesta ja muistakin elämän rasituksista - itsetunto viilekkeestä roikkuen. Kiitos :)
VastaaPoistaAnonyymille naapurille tien toiselta puolen:
VastaaPoistaKiitos itsellesi. Rakastan kielen kuvia ja yritän niitä parhaani mukaan sirotella sekaan. Ikään kuin mausteeksi.
Eipäs teitä ole näkynyt piipahtamassa
Ruskalle:
Mukava kuulla että sanat saavat ajatuksen käyntiin.
Kiitän kommentistasi.
Lohduttavaa runoa kirjoitit Polkujen polun otsikon alle. Tuo viimeinen rivi toteava, pehmentävä.
VastaaPoistaRailatertulle:
VastaaPoistaNiinpä se on, muistoja on jos niitä muistellaan.