keskiviikko 27. tammikuuta 2010

OTAN KOLAN


OTAN KOLAN

Vaakasuoraan puhaltaa ahvakkaasti,
on puhaltanut ehtoolta saakka.
Taitaa antaa apskeetin entiselle lumelle
jota vielä koittaa ritvashankasissa rimpuilla?
Ennen aamunkoita.

On sen verta arttia nuo puuskahdukset
että vielä se uuden sylkäsee tilalle.

Mutta mihen?
Kun alvariinsa tuulee,
niin eihän se paikallensa jää - satanut lahea viti,
vaan juoksuttaa pahkeinen edellään.

Kurut kinostaa ja tunturin lanteet,
autot, mukat, vankat ja vuomat nietostaa.
Täyttää viimeisetkin sulina loistavat lettojen aajeet.
Laet se jättää, pienemmätkin paljaiksi.
Wanha tapa, jo vain saattaa se olla ihan järkiasiakin.

Soma on soitto nurkissa, lohta ulisee,
volisee ja ajeeraa kuin kolli mouruuaikaan;
väliin ravistaa
ja heti joku kopsahtaa, kokkareita lennäyttää lasille;
tuiskuttanut täpläiseksi kun kertun selän.

Jahka asettuu, alkaa tyyntymään, otan kolan,
on melkoinen ailas työssäkäyville palteet pihatiellä.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. kiva kun kävit kylässä sivuillani :)
    kaunis luminen kuva ja hyvä teksti!

    VastaaPoista
  2. KAHVIKISSAlle:
    No pitäähän sitä käyä. Ei sitä muuten saa merkittyä kommenttia.
    Kiitän.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi