tiistai 12. tammikuuta 2010

LANNAN SUUNNASSA VALO


LANNAN SUUNNASSA VALO

Tänään, ensimmäisen kerran pitkästä, pitkästä aikaa
liekehtivä kultainen kiekko,
tuokioksi vain - vajaaksi tunniksi;
nousee maanpiirin yli, kapuaa katveesta pois.
Kipuaa ihmisten ilmoille - auvoinen valo;
kirjoen valkean maiseman välkkyvään pitsiinsä.

Toviksi maalaa koko kuvan, näköpiirin,
antaa uskoa elämän jatkumiseen
ankarissa olosuhteissa hangen alla ja yllä.

Kerta kerralta se on yhtä sykähdyttävä hetki.
Ikään kuin kirkkaus olisi jo unholaan astunut
ja vaikka sitä hartaasti takaisin kaivannut,
niin eihän se nyt sentään näin kirkas ole.

Mutta siellä se on, lannan suunnassa valo,
kaiken väen mäen päällä ihmeteltävänä - tasapuolisesti
Vai väittääkö joku vastaan?

Osin saattaa tosin vain pilviverhon suojista pilkistää,
jollekkin myrtyneelle mörököllille.
Sellaiselle joka ei niin antaumuksella sitä odota,
vaan omissa synkissä mietteissään,
kaikki maailman harmit niskassaan,
odottelee pitkästyneenä että taivas putoaa.
Ja pettyneenä kun se kestää niin kauan.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Siitä se taas lähtee, harjoittelu yötöntä yötä varten. Pätkä kerrallaan. Meillä lannassa saatiin monta päivää räkötystä matalalta, mutta nyt saadaan olla rauhassa mörököllejä sumussa, pilvisen taivaan alla...

    VastaaPoista
  2. Sannalle:
    Ei tässä kovin kauaa tarvitsekkaan odottaa, 124 päivää ja sitten, 20.5 kun aurinko nousee ja yö loppuu - niin yö palaakin vasta 24. heinäkuuta.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi