torstai 7. tammikuuta 2010

KiEPPi


KiEPPi

Lensin yhtä muuatta sanaa hakiessani tunturin läpi.
Näin erään huuruisen enon luusuan alla,
kosteen sylissä puhtaan valkoisen linnun
kieppumassa tyynenä ympäriinsä nietosten keskellä.
Se oli niitä jotka eivät koskaan jätä Ultima Thulea.
Ottavat riskin - tyhjässä taulussa.

Laskeuduin lähemmäksi ihmeissäni.
Pitkästä-pitkästä aikaa näin ahteella merkkejä
jo ainakin pari talvea kadoksissa olleista
sukeltavista valkeista.
Olivat tehneet kieppejä rottoon

Muutenhan uinuvia on lähes mahdoton huomata,
ellei astele päälle.

Kieppikonstissa yleensä vain yksi
antaa henkensä muiden puolesta - jos huonosti käy,
vaikka monesti saalistajakin hämmästyy niin
ettei ehdi lonksauttaa leukojaan yhteen yllättyessään.

Ja kappas vaan,
se mikä tuokion oli lähes jo suussa on pian puussa,
tai ulottumattomissa, neljännesvirstan päässä,
kantamattoman hangen takana.

Ilkkuen mennessään: Peuk-ko-peuk-ka-peuk-ka-ka-ka!


Oh-show-tah hoi-ne-ne


14 kommenttia:

  1. Upea kuva! Ja kuvauksellinen runo.

    VastaaPoista
  2. Harmaasusi tuntee riekon pelin.

    VastaaPoista
  3. Ainolle:
    Tänksis. Sattui nyt saumaan mukavasti jotta voi osallistua.

    Korpille:
    No jotakuinkin tuntee, muttei varmaan riittävästi kun vieläkin kiinnostaa.

    VastaaPoista
  4. Sulle on noi linnut pohjoisen tuttuja, riekkokin, mistä mä en tiiä yhtikäs mitään!

    VastaaPoista
  5. Jäin sanattomaksi, tuo runo loihtii eteen mielikuvaa, jota ei ole koskaan nähnyt, mutta joka tuntuu läheiselle. Kiitos.
    Niin ja kuvakin on kaunis ;)

    VastaaPoista
  6. Hanki käy hyvin tabula rasasta, vaikka riekot ja pedot siihen talvista selviytymistarinaa kirjoittavatkin.

    VastaaPoista
  7. Pistän tähän käännöksen tuosta ensimmäisestä värssystä.
    Se on hieman kankea kirjakielellä:

    "Lensin yhtä muuatta sanaa hakiessani tunturin läpi.
    Näin erään huuruisen,
    suuren virran niskan alla,
    akanvirran sylissä puhtaan valkoisen joutsenen
    kieppumassa tyynenä ympäriinsä nietosten keskellä.
    Se oli niitä jotka eivät koskaan jätä Ultima Thulea.
    Ottavat riskin - tyhjässä taulussa."


    Harakalle:
    Riekko oli tuttu näky lapsuuteni Pohjois-Karjalassa ja
    vielä niitä lienee siellä nytkin rajaseutujen selkosissa. Ainakin harvakseltaan.

    Tiitsalle:
    * Silloinhan mielen kuvaus toimii, olen hyvilläni sanoistasi.
    * Kuva on fixattu.

    Demetriukselle:
    Totta tosiaan, koskematon hanki on tabula rasa ja rasa on kinnas, vanttuu.

    VastaaPoista
  8. Vain tunturi synnyttää tällaisen kokonaisuuden. Hieno. Kaukana kavala maailma. Rotto - onko lumikerros?

    VastaaPoista
  9. Pirille:
    Kiitän ja påkkasen.
    Rotto = ruto, rotto, rohttu - tiheä lehtimetsä, pajupusikko, yleensä puron taikka joen äärellä, alavalla maalla kasvava kostea viita.

    Rotto löytyy myös LAPiN SANOiSTA

    VastaaPoista
  10. Siinpä sitä: Tuntematonta tulevaa silmän kantamattomiin. :)

    VastaaPoista
  11. Eipä tuota puhtautta ja valkeutta raskisi edes sotkea. Pysyköön siis puhtaana! Lähes jännityksellä tulin kurkaamaan, eikä tarvinnut hitustakaan pettyä. On tämä niin upea kuva ja vielä itsesi ottama, sekä teksti.
    En koskaan ole talvista riekkoa tavannut, edes keskenkasvuisena, vaikka silloin hiihdeltiin jatkuvasti talviset päivät. Kesällä kyllä näihinkin törmää marjareissulla, mutta väri ei ole näin pudas.

    VastaaPoista
  12. TeeTeelle:
    Laittamattomasti sanottu!

    Selmalle:
    Kiitän ja kiitän.
    * Kuva on jostakin bittiavaruudesta, mutta vain yksi osa originaalista ja fixattu.
    * Tekstit sen sijaan ovat aina omiani.
    * Ne kuvat joissa kuvassa on leima: "harmaasusi.com" ovat minun ja vapaasti kaikkien käytettävissä.
    * Ne kuvat joissa kuvassa on leima: "Wolffix" ovat muokattuja. Usein vahvastikkin irroitettu alkuperäisestä.

    Olen kyllä riekkoja talvella tavannut, mutta en täällä pariin vuoteen. Syksyllä kyllä talvipukuisia ruskan päällä.
    Nyt näyttää taas että kanta on hiljalleen elpymässä. Sitten kyllä käytän tovin niiden kuvaamiseen.

    VastaaPoista
  13. Jo ensimmäinen säe nappasi minut, enkä meinannut päästä ohi lainkaan. Mutta aikani räpyteltyäni pääsin jatkamaan ja pidin myös jatkosta.
    Hieno kuva ja vaikuttava runo, kiitos!

    Terveisin Uuna uudella pohjalla :-)

    VastaaPoista
  14. Uunaalle:
    Minä kiitän, kaikkea sattuu kun paljon kirjoittaa.
    Pitääpä käydä vilkaisemassa.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi