UPEAA HiLLiNTÄÄ
Lähes lämpimän päivän leppoisasti valuessa ajast'aikaa
antaudun kuuntelemaan wanhan aihkimetsän keskellä,
kone hillittynä sammuksiin.
Kuulen itseni, tintin titityyn, pyyn.
Pyyn?!
Niin totta kuin elän - pyyy-yn. Kyllä.
Vääntelen päätäni, muutun pöllöksi,
enkä ole muka kuulevinaankaan.
Enkä sitten näekkään sitä.
Kehoni aistii tuulen lehahduksen kasvoilla.
Havahdun nokan koputukseen.
Kaksi rakastunutta puuta kihnuttaa toisiaan vasten,
harvakseltaan, ikään kuin ujostellen,
vaikka ovat halanneet toisiaan vuosikymmeniä.
Äkisti vaan ymmärrän;
antavat himonsa yltyä kyltymättömäksi ennen aktia.
Upeaa hillintää suorastaan.
Ens'alkuun, muinoin, hiljaisuuden kuuleminen oli vaikeaa,
piti oikein kuuntelemalla kuunnella että sai jotain irti.
Harvakseltaan valuvat hahtuvat kutittavat nokkaa.
Pidätän hengitystä - tahtoisin niin kuulla
kun lumi sihisee metsän vaimentamassa sisäpiirissä.
Lähes lämpimän päivän leppoisasti valuessa ajast'aikaa
antaudun kuuntelemaan wanhan aihkimetsän keskellä,
kone hillittynä sammuksiin.
Kuulen itseni, tintin titityyn, pyyn.
Pyyn?!
Niin totta kuin elän - pyyy-yn. Kyllä.
Vääntelen päätäni, muutun pöllöksi,
enkä ole muka kuulevinaankaan.
Enkä sitten näekkään sitä.
Kehoni aistii tuulen lehahduksen kasvoilla.
Havahdun nokan koputukseen.
Kaksi rakastunutta puuta kihnuttaa toisiaan vasten,
harvakseltaan, ikään kuin ujostellen,
vaikka ovat halanneet toisiaan vuosikymmeniä.
Äkisti vaan ymmärrän;
antavat himonsa yltyä kyltymättömäksi ennen aktia.
Upeaa hillintää suorastaan.
Ens'alkuun, muinoin, hiljaisuuden kuuleminen oli vaikeaa,
piti oikein kuuntelemalla kuunnella että sai jotain irti.
Harvakseltaan valuvat hahtuvat kutittavat nokkaa.
Pidätän hengitystä - tahtoisin niin kuulla
kun lumi sihisee metsän vaimentamassa sisäpiirissä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
No pyy ei sitten ollu sen enempää pivossa kuin oksallakaan.
VastaaPoistaOon ihan kade sulle, kun sun päivät niin leppoisasti valuu... ite mie itelleni kiireitä lastaan (lukuunottamatta surkeaa puolipäiväistä töissäkäyntiä) joista usea on ihan vapaaehtoinen, mutta joku mua aina ajaa johonki. Jos ei oikeasti, niin sitten pään sisällä.
Hiljaisuus ja sen kuuntelemisen taito taitaa nykyihmiseltä puuttua. Harmi. Nuoriso kulkee napit korvillaan ja aina on melusaastetta muodossa jos toisessakin.
VastaaPoistaSannalle:
VastaaPoistaJossain vitelikössä huuteli yksinäinen pyy.
Kyllä se leppoisuus on ihan vartavasten erikseen opeteltava.
Ei siitä muuten tule lasta ei paskaa.
Määrätietoisuus, halu ja itsetunto. Siinä koko paketti.
Elisalle:
Nykyihminen joutuu vaikeuksiin jos meteli seis yllättäin. On se vaan kummallista.
Hiljaisuus on opeteltava.
Saispa tuon auringon tänne eteläänkin, huikea kulta on noissa oksissa.
VastaaPoistaUnelmikolle:
VastaaPoistaKyllä se sieltä tulee. Kun aikansa jaksaa odottaa.