lauantai 9. tammikuuta 2010

LUMiKENGÄT


LUMiKENGÄT

Tarvitsee vain höllätä, hillitä hieman ankaraa menoa,
pysähtyä pieneksi toviksi, tuokioksi valveuneen,
kyllä ahnas tallaaja hikisen taukonsa ansaitsee.

Tamppaan lumikengillä pienen kiekerön;
reppu nauttikoon selkäpiistä.
Porkat kainalossa otan nojaa, puuskutan kuin veturi.
Onka kimaltelee keijupölynä ensimmäisissä säteissä,
suljen silmäni ja kuulen sen ripisevän maahan hilisten.

Tyrkkään kämmensyrjällä huurtunutta karvareuhkaa,
puiden raosta siintää tunturin kuve.
Lumiset oksat kurottuvat suutelemaan hankea.

Mielikuvitukseni karkaa,
lehahtaa istumaan myrskyn taittaman kelon tynkään.
Äkin vilkaistessa näyttää että siinä on sille sopiva kolo,
alla jyleä pankaoksa kaartuu kuin vemmel.

Pyydän sitä palaamaan, sillä taivalta on vielä.
Lempo hangoittelee vastaan
joten kumautan porkalla kelon kylkeen.
Luokille kasvanut oksa vapauttaa lumikuormansa päin;
mielikuvitukseni liihottelee teille tietymättömille.

Kurotan jostakin lapion
ja alan lappaa lunta kaula-aukosta.


Oh-show-tah hoi-ne-ne


4 kommenttia:

  1. Lumen lappaminen kuulostaa mukavalta, erityisesti kohteen huomioiden :)

    VastaaPoista
  2. Isopeikolle:
    Olet oikeassa, se on erittäin mielenkiintoista.

    VastaaPoista
  3. Kyllä olet pysäyttävän runon rustannut! Ja muutenkin sinulla on aika mielenkiintoista täällä.....

    VastaaPoista
  4. Kiirepakolaiselle:
    Kommentistasi kiitän ja ehkä sinun on joskus toviksi syvennyttävä tänne. Tällä erää episodeja on liki 2000, joten aikaa menee jos...

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi