torstai 28. tammikuuta 2010

VALMiSTAN SiVAKAT


VALMiSTAN SiVAKAT

Tyyntynyt - vaienneet vaikeroivat nurkat;
laskeudun ulos siljolle huoneen suojasta,
uunin suomasta huomasta.

Hyytynyt ärjyvä myrsky,
ryytynyt tussahduksiksi - oikullisiksi puuskiksi.
Lennättää lierihattua yllättäin kinokseen
pahaa arvaamattoman kurkkijan päästä,
oitis kun kädet parahultaisesti väsyvät.

Ja toinen moinen vekkuli kierittää sitä hankea pitkin,
juoksuttaa perässä höpsöä juoksijaa,
joka pitää omastaan kiinni,
muttei hatusta.

Käännän pääni ja kuuntelen:
Leppynyt tuulispää,
silotellut maat ja mannut hohtavaksi kanneksi.
levittänyt yllens' puhtoisen kuohkean huovan.
Siihen siloon aion piirtää viiltävän juovan.

Valmistan sivakat matkaan,
hoitelen pohjia, olaita sihtaan,
voitelen, pidossa pihtaan,
tykkään liukua pitkin kinosta,
hohottaa ääneen ilosta.

Pujotan päläksen nilkkaan ja lähden.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

3 kommenttia:

  1. Kuulostaa hilpeältä. Voi jo vähän hohotellakin. Se on mainiota se ;)

    VastaaPoista
  2. Kyllä varmaan hangella oh hienoa hiihdellä tuon myötä. Sinulla on elämään hyvä ote, oikein elämänmakuinen joka runossasi.

    VastaaPoista
  3. Tuuluskalle:
    Eikö vaan, siloisat pehmeät hanget!

    Marjaisalle:
    Suoraan sanoen rakastan elämää, sanoja ja vaimoani.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi