PYSÄHDYS

PYSÄHDYS

Huuruinen pakkanen valuu hiljaisen,
jäähän juuttuneen järven ylle.

Vastarannan harju sulautuu liukuen äärettömyyteen;
harmaaseen äänettömyyteen,
vailla mitään vaateita,
että pitäisi tehdä jotain.

Aihkit ovat vaiti, mitä nyt joku kirahtaa pakkaselle,
joku toinen - kauempana, paukauttaa vastaan.
Yksinäinen ontuva korppi valittaa luojalleen metelistä.
Vastauksena hiiskumaton hiljaisuus.
Valitusta ei käsitellä.

Horisontin yltä kaareutuva kaje,
kaamoksen jälkeinen ensivalo orastaa parhaansa
päästäkseen outametsää suutelevan usvahunnun läpi.

Kuultavan juuri ja juuri erottaa kellertävänä puuntona
kun luo silmät suljettuna katseen alas tuokioksi,
tai tuijottaa hetkisen tummempaan metsään
ja sitten äkisti nostaa katseensa metsän ylle.

Siellä se on, jossain aikojen päässä - kevät,
ensimmäiset sirkutukset, kettujen öiset konsertit,
kaarneiden lemmen kronkutukset, kosiolennot
ja kuukkelin höpötykset.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!