HiRMUMYRSKY
Olipa mainio lumimyrsky, kerrassaan mainio, mutta siihenpä se sitten jäikin. Alkoi vissiin tympäsemään tätä Norjanmeren matalapainetta kun sille ladattiin Lapin radion toimesta liikaa sellaisia suorituspaineita ettei enää paremmasta väliä. Etukäteismanaaminen vei hurrikaanilta kyvyn. Teki hirmumyrskystä impotenssin. Räyhääminen ja vahingonteko jäi pelkiksi mustiksi haaveiksi toimittajien sieluihin. Kenties odottamaan seuraavaa mahdollista hässäkkää.
Mistä se nyt yksi onneton myrskynreppana, hiivatti vieköön kaikkeen ehtii ja kaikkea ehtii puuhastelemaan. Eikä yksi myrsky koskaan ole pesää tehnyt. Ei Lappiin eikä muuallekaan.
Hyvissä ajoin siitä kyllä alettiin radiossa povaamaan. Heti aamun ensimmäisessä uutisessa 06:30 jo myrsky oli ykkösaiheena, heti perään sitten muita alueuutisia kuten paavin pallit ja haitilaisten coca-cola ja perään vielä myrskyä. Varmuuden vuoksi. Heikompi alkaa epäilemään että jotain lisäliksaa - bånuksia saa, jokaisesta höpötyksen väliin mahdutetusta myrsky-sanasta.
Pelonsekaisella, melodraaman värittämällä huolestuneella äänellä toimittajaressu yritti yhdistää uhkaavan myrkyn jok'ikiseen aiheeseen. Odotti puhelinsoittoja ja liitti hirmumyrskyn milloin mihinkin asiaan aasinsillan kautta.
Uutistenlukija tunnin välein ilmoitti kilometrin tarkkuudella missä kohtaa tämä kauhea hirmumyrsky oli tulossa ja menossa ja mitä vahinkoja oli tehnyt.
Itseasiassa ei mitään vahinkoja, sitä yleistä harmia vaan mitä nyt talvella säänvaihtelusta yleensä on ja sillä siisti.
Asiaa hyvin tuntevien asiakommentteja julkaistiin välisoittoina niin kuin asiaan vihkiytyneelle kuuluukin.
Kuinka helposti pienen toimittajan pienessä päässä pienessä toimituksessa tavallinen harmiton tosiasia muuttuukin suureksi draamaksi? Onkohan työhön turhautumisella mitään osaa siitä?
Oletettavasti - kun on nääs älyä, koulupohjaa ja ammattitaitoa tehdä kyllä juttuja, mutta joutuukin jonkun ylijumalan ennalta valitsemien "piisien" soittajaksi ja sanomiset on siihen väliin pukattava typistettynä kuin kissanpaska.
Käyhän se semmonen älälle - vähempikin.
Lähes kaikki rakastavat draamaa, harva vain haluaa itse osallistua siihen. Toimittajan draamaa on se kun saa maalailla kenenkään toppuuttelematta omasta päästä kauhukuvia kuuntelijoidensa mieliin; patistella pysyttelemään sisätiloissa Suuren ja Mahtavan Myrskyn uhan alla.
No tietenkin siksi että sisällä kuulee parhaiten toimittajan maalailut ja voi kanssaelää "hirveen kauheeta" tragediaa.
Nooh, myrsky tuli ja meni. Mitä sitten? Saariston selällä näkyi puhaltaneen maximissaan 28m sekunnissa eli 100km tunnissa tai 10 boforia eli 54 solmua tunnissa. Itse onnistuin käsimittarilla mittaamaan rantteelta 14,3 metriä/s ja sekin jo oli ihan mukava tulos. En kuitenkaan rynnännyt puhelimeen.
Käsivarren Saanalla samainen tuuli oli puuskuttanut 35m/s eli sitä luokkaa suurin ja piirtein kun moottoritiellä painellaan talvella "sataakahtaviittä" ja pistetään käsi ilman vantusta akkunasta ulos.
Lunta satoi, pikemminkin juoksutti, mutta tuli sitä kai kymmenkunta senttiä lisää. Paikoin enemmän, paikoin vähemmän, muttei sentään niin paljoa purunnut että nyt silti ihan oikeaksi uutiseksi saakka.
Talvella kun pakkaa väistämättä satamaan Lapissa lunta. Huomasipa ja huomauttipa toimittaja sitä tahi ei - taikka kertoi.
Kävin henkilökohtaisesti paikanpäällä katsomassa jo itse myrskyn aikaan, eli puoliltapäivin, miten lannantuuli oli tuiskuttanut pahimmilla tietämilläni paikoilla Kaamasmukasta Karigasniemelle johtavalla tunturiylängöllä.
Parimetristä kinosta korkeampaa en havainnut sillä suunnalla.
Tosin Saariston selän Ivalon puolella en käynyt lainkaan jonne olettaisin lumen kertyneen etelätuulella jos sitä oli kerta kertyäkseen.
Aamulla liikuin jo warhan, pahimman myräkän aikaan Inarissa kun kiikutin frouaa Eskeliselle jotta ehättää töillensä. Eipä ollut kummosta tiellä - uutisoinnin arvoista, niin että olisi pitänyt puhelimeen tarttua ja toimitukseen soittaa.
Aura ei ollut vielä seitsemän kieppeillä kulkenut mutta juoksutuskinoksia oli harvassa, ylipääsemättömiä ei ollenkaan.
Näissä paikallisuutisten ja toimittajien dramatisoimissa lumimyrskyissä, olipa ne talvella tai kesällä, pätee sellainen juttu, että ne jotka siellä varsinaisen hässäkän alueella asustavat eivät ole juuri moksiskaan moisesta myrskystä. Elettävä kun on joka tapauksessa.
Eikä nämä myrskyt nimeksikään poikkea siitä mihin paikallinen eläjä on tottunut, karaistunut. Sitä vain osaa suhtautua tosiasiaan ihan rauhallisesti, häsyämättä.
Jos tuulee liikaa, menee sisälle. Kyllä se joskus tyssää. Jos sataa lunta, se on raivattava pois että pääsee liikkumaan. Jos on kolmenkymmenenviiden pakkanen, sitä laittaa vain lisäkerroksen "rätei ja lumpui" - sillä siisti. Ja menee jos on mentävä.
Että ei sen kummempaa. Tunturi-Lapissa pitää yhä ikiwanha Lapinmiehen sääntö:
"Jos öksyy kairassa, on lähättävä kothin."
Kyllä minä nyt avaan kodan, teen tulet ja alan nauttimaan Café Granule. Pakkastakin vain vajaat 29 astetta. Tuttua, tuttua!Olipa mainio lumimyrsky, kerrassaan mainio, mutta siihenpä se sitten jäikin. Alkoi vissiin tympäsemään tätä Norjanmeren matalapainetta kun sille ladattiin Lapin radion toimesta liikaa sellaisia suorituspaineita ettei enää paremmasta väliä. Etukäteismanaaminen vei hurrikaanilta kyvyn. Teki hirmumyrskystä impotenssin. Räyhääminen ja vahingonteko jäi pelkiksi mustiksi haaveiksi toimittajien sieluihin. Kenties odottamaan seuraavaa mahdollista hässäkkää.
Mistä se nyt yksi onneton myrskynreppana, hiivatti vieköön kaikkeen ehtii ja kaikkea ehtii puuhastelemaan. Eikä yksi myrsky koskaan ole pesää tehnyt. Ei Lappiin eikä muuallekaan.
Hyvissä ajoin siitä kyllä alettiin radiossa povaamaan. Heti aamun ensimmäisessä uutisessa 06:30 jo myrsky oli ykkösaiheena, heti perään sitten muita alueuutisia kuten paavin pallit ja haitilaisten coca-cola ja perään vielä myrskyä. Varmuuden vuoksi. Heikompi alkaa epäilemään että jotain lisäliksaa - bånuksia saa, jokaisesta höpötyksen väliin mahdutetusta myrsky-sanasta.
Pelonsekaisella, melodraaman värittämällä huolestuneella äänellä toimittajaressu yritti yhdistää uhkaavan myrkyn jok'ikiseen aiheeseen. Odotti puhelinsoittoja ja liitti hirmumyrskyn milloin mihinkin asiaan aasinsillan kautta.
Uutistenlukija tunnin välein ilmoitti kilometrin tarkkuudella missä kohtaa tämä kauhea hirmumyrsky oli tulossa ja menossa ja mitä vahinkoja oli tehnyt.
Itseasiassa ei mitään vahinkoja, sitä yleistä harmia vaan mitä nyt talvella säänvaihtelusta yleensä on ja sillä siisti.
Asiaa hyvin tuntevien asiakommentteja julkaistiin välisoittoina niin kuin asiaan vihkiytyneelle kuuluukin.
Kuinka helposti pienen toimittajan pienessä päässä pienessä toimituksessa tavallinen harmiton tosiasia muuttuukin suureksi draamaksi? Onkohan työhön turhautumisella mitään osaa siitä?
Oletettavasti - kun on nääs älyä, koulupohjaa ja ammattitaitoa tehdä kyllä juttuja, mutta joutuukin jonkun ylijumalan ennalta valitsemien "piisien" soittajaksi ja sanomiset on siihen väliin pukattava typistettynä kuin kissanpaska.
Käyhän se semmonen älälle - vähempikin.
Lähes kaikki rakastavat draamaa, harva vain haluaa itse osallistua siihen. Toimittajan draamaa on se kun saa maalailla kenenkään toppuuttelematta omasta päästä kauhukuvia kuuntelijoidensa mieliin; patistella pysyttelemään sisätiloissa Suuren ja Mahtavan Myrskyn uhan alla.
No tietenkin siksi että sisällä kuulee parhaiten toimittajan maalailut ja voi kanssaelää "hirveen kauheeta" tragediaa.
~~~~~~~~~~~~
Nooh, myrsky tuli ja meni. Mitä sitten? Saariston selällä näkyi puhaltaneen maximissaan 28m sekunnissa eli 100km tunnissa tai 10 boforia eli 54 solmua tunnissa. Itse onnistuin käsimittarilla mittaamaan rantteelta 14,3 metriä/s ja sekin jo oli ihan mukava tulos. En kuitenkaan rynnännyt puhelimeen.
Käsivarren Saanalla samainen tuuli oli puuskuttanut 35m/s eli sitä luokkaa suurin ja piirtein kun moottoritiellä painellaan talvella "sataakahtaviittä" ja pistetään käsi ilman vantusta akkunasta ulos.
Lunta satoi, pikemminkin juoksutti, mutta tuli sitä kai kymmenkunta senttiä lisää. Paikoin enemmän, paikoin vähemmän, muttei sentään niin paljoa purunnut että nyt silti ihan oikeaksi uutiseksi saakka.
Talvella kun pakkaa väistämättä satamaan Lapissa lunta. Huomasipa ja huomauttipa toimittaja sitä tahi ei - taikka kertoi.
Kävin henkilökohtaisesti paikanpäällä katsomassa jo itse myrskyn aikaan, eli puoliltapäivin, miten lannantuuli oli tuiskuttanut pahimmilla tietämilläni paikoilla Kaamasmukasta Karigasniemelle johtavalla tunturiylängöllä.
Parimetristä kinosta korkeampaa en havainnut sillä suunnalla.
Tosin Saariston selän Ivalon puolella en käynyt lainkaan jonne olettaisin lumen kertyneen etelätuulella jos sitä oli kerta kertyäkseen.
Aamulla liikuin jo warhan, pahimman myräkän aikaan Inarissa kun kiikutin frouaa Eskeliselle jotta ehättää töillensä. Eipä ollut kummosta tiellä - uutisoinnin arvoista, niin että olisi pitänyt puhelimeen tarttua ja toimitukseen soittaa.
Aura ei ollut vielä seitsemän kieppeillä kulkenut mutta juoksutuskinoksia oli harvassa, ylipääsemättömiä ei ollenkaan.
Näissä paikallisuutisten ja toimittajien dramatisoimissa lumimyrskyissä, olipa ne talvella tai kesällä, pätee sellainen juttu, että ne jotka siellä varsinaisen hässäkän alueella asustavat eivät ole juuri moksiskaan moisesta myrskystä. Elettävä kun on joka tapauksessa.
Eikä nämä myrskyt nimeksikään poikkea siitä mihin paikallinen eläjä on tottunut, karaistunut. Sitä vain osaa suhtautua tosiasiaan ihan rauhallisesti, häsyämättä.
Jos tuulee liikaa, menee sisälle. Kyllä se joskus tyssää. Jos sataa lunta, se on raivattava pois että pääsee liikkumaan. Jos on kolmenkymmenenviiden pakkanen, sitä laittaa vain lisäkerroksen "rätei ja lumpui" - sillä siisti. Ja menee jos on mentävä.
Että ei sen kummempaa. Tunturi-Lapissa pitää yhä ikiwanha Lapinmiehen sääntö:
"Jos öksyy kairassa, on lähättävä kothin."
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Juu, tuota olen itekki eppäilly, että ku vouhotetaan etukäteen jostain sääilmiöstä, se kuivettuu jo ennenku pääsee perille. Ei ennen tohotettu tuulten takia; jos tuulee niin tuulee, jos katto lentää ni lentää. Korjataan. Nyt on otettu asiaksi varotella pyryistä, rankkasateista ja tuulista monta päivää etukäteen, ja sittenku kaikki varautuu oikein viimisen päälle, ei tulekaan juuri mitään. Mutta hyvähän se on, jos tuolla lailla saadaan manatuksi pahat säät pois :)
VastaaPoistaKutu nyt takertuu sanoihin, niitä on sudella niin jänniä ja koskaan-Kutun-korviin-kuulemattomia joten tottahan niihin tyssää: froua, mitäs tuo onkaan? Ja onko se öksyminen eksymistä (hah) vai myrskyn äksyilemistä. Mutta kaikki minkä ymmärsin oli asiaa ja vielä hyvin sanottua.
VastaaPoistaSannalle:
VastaaPoistaSäästä on helppo puhua, se kai lienee laiskimuksille ainoa syy.
Säätietoja tulle 15 min. välein. Se on halpaa uutisointia.
Alkaa vaan tympäsemään kun vuosikausia kuuntelee.
Kutuharjulle:
Kutu senkuvaa takertuu sanoihin, niitä kerrotaan:
* tyssätä - ehtyä, loppua, päättyä
* froua - rouva
* öksyminen - eksyminen
* pölästyä - pelästyä
Kiitän mainiosta kommendeerauksesta.
Mikä ero on Cafe Granulella ja Cafe Brutalella?
VastaaPoistaOK'lle:
VastaaPoistaHEH! Molemmat ovat kahvijuomia joita ei keitetä!
Vesi vain keitetään ja porot hurautetaan siihen eikä keitetä enää uudelleen. Siis valmistetaan brutaalisti, raa'asti, keittämättä, á la Café Brutal, Café de brute, Café barbare.
Café Granule taas on murukahvia jota suosin itse sen korventamattomuuden takia. (á la Non dessécher)
Tuo prutaali kahvi on nousukas-Suomessa myös semmoista ravintolakahvetta minkä kaa ei tule viinilasiin semmoista ulkomaan ruskeata nestettä,
VastaaPoistasitä kuuluu etiketin mukaan nuuskia nenäkarvat väreillen ja ylhäisesti vieressä odottavalle tarjoilijatytölle antaa lupa että:
hyvvee ol, kaada täyteen vuan.
Eikun siis se oli se viinijuttu, sotkin tuohon konjakkitarinaan.
Mutta hyviä molemmat, niitähän sinäkin, harmaja sus, tunturissa jutatessasi taukopaikalla korkeajalkaisista laseista ryystännet, poro sinä aikana suorittaa oman määräaikaisjuttunsa.
Juhani Tikkaselle:
VastaaPoistaKa suattaapa tuo rutaali kahvi sitä ollahhii, taekka sittä ei.
Meillä ruttaallia on pilikulleen se mitä tuossa yläkerrassa kerron,
Konjakkiva emmä juo tunturissa, muuta palowiinaa kyylläki - tarpeeseen, sikäli mikäli semmosta sattuu olemmaan.
Mitä kusemukseen tullee, niin sitähän harrastaa tiällä kaikki muutti kun porot.
Onhan siellä sitten hiukkasen leppeä lounainen henkäillyt. Pääkaupungissakin näkyi tulleen pari senttiä lunta joka antoi taas VR:lle ja HKL:lle hyvän syyn hirmumyrskyyn vedoten myöhästelyttää junia ja ratikoita lopputalven.
VastaaPoistaDemetriukselle:
VastaaPoistaHenkäili ja tyyntyi sitten tyystin tyveneksi. Viritti pakkasen kolmeenkymppiin ja tuli pois.
Täällä ei juna ja ratikaiset pärjäisi.
Nescafen Espresso -granulat ovat olleet juomani jo vuosia. Ei korvenna.
VastaaPoistaOK'lle:
VastaaPoistaSelvä pyy, vielä tähän aikaan ehtoosta. Merkitsen tiedon á la Granule, mustaan muistikirjaani.