Tässä tapauksessa värit on lähellä sydäntä. Ennen kait otettiin vähemmän mustavalkoisia maisemakuvia kuin nykyään. Kasvo- ja henkilökuvia sitäkin enemmän. Nykykamera on aina käsilläoleva juttu ja mielikuvat voi toistaa niitä katsellessa. Kaunista on tuleentunut niittyheinäkin ja tuo liike on sen kauneuden takana. Pakkaset hellittää.
Toimii mielestäni paremmin värikuvana. Pidän taustan "sinisistä" kivistä ja keltaisesta heinästä. Värikuvassa luonnon monivivahteisuus tulee oikein esille.
Mustavalkoinen ehdottomasti, se on sadunomainen, utuinen, herkkä, rauhallinen. Värillinen taas räiskyvä oranssinen, jotenkin jopa raju. Tuollainen hentoheinäinen "pelto" kuuraisena olisi uskomattoman kaunis näky.
Huomenta, Jännä kuvapari - tuosta mustavalkoisesta yksin ei ehkä tällainen stadinfriidu edes tietäisi mitä esittää ... Miedon leukaparta suurennettuna ? Mielenkiintoinen ja hyvä valinta.
Jaa, tässä täytyy todeta että nyt kyllä värit vie voiton. Ja samalla tuli mieleen yksi samanvärinen kuva omista arkistoista, siinäkin heinätausta. Taidanpa pistää sen ihan esille, kunhan jaksan. Nuo keltaisen ja maan sävyt on niin komeita.
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä... satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006. Trew. Harmaasusi
Minä sitten rakastan tuleentunutta viljapeltoa,se on jotensakin upea näky, jota harvemmin näkee. Hieno on tuo mustavalkoversiokin.
VastaaPoistaKaamosta kohti ensimmäisessä, toisessa värillisessä syksy viipyy vielä ja keimailee väreillään.
VastaaPoistaAurinko kimaltelee tavallaan kummassakin kuvassa. Ruska erottuu värillisestä, mustavalkoisesta ei.
VastaaPoistaMinä tykkään enemmän väreistä.
Värikuva on kahisuttavan ihana, mutta mustavalko on niin graafinen!
VastaaPoistaNo on siinä. Ennen käytettiin heinää... siis ennenkuin oli postimyyntifirmojen luetteloita tai kreppiä.
VastaaPoistaVärillinen upea pehmeine sävyineen. Mustavalkoinen kuin sadusta. Kauniita molemmat.
VastaaPoistaTässä tapauksessa värit on lähellä sydäntä. Ennen kait otettiin vähemmän mustavalkoisia maisemakuvia
VastaaPoistakuin nykyään. Kasvo- ja henkilökuvia sitäkin enemmän. Nykykamera on aina käsilläoleva juttu ja mielikuvat voi toistaa niitä katsellessa.
Kaunista on tuleentunut niittyheinäkin ja tuo liike on sen kauneuden takana. Pakkaset hellittää.
Yläkuva on kuin grafiikan vedos, mutta alakuva kertoo aivan muuta.
VastaaPoistaTässä taitaa värillinen kuva viedä voiton, hehkuu kyllä tosi kauniisti.
VastaaPoistaVäri!
VastaaPoistaAinolle:
VastaaPoistaTuo taitaa olla pakkasen tuulettamaa tunturinlaki heinää.
Arleenalle:
No sitä luokkaa om värit.
Aimariille:
Kullakin makunsa. Kiitän.
Tuulennolle:
Tänksis. Ja påkkaan päälle.
Isopeikolle:
Niin käytettiin, tuo on siihen erinomaista.
Donnalle:
Kiitän kommendeerauksesta.
Unelmikolle:
Taisi olla koko kuvanotto olla minimaalista filmiaikaan verrattuna nykymenoon.
Pakkanen kävi nollassa, muta alkoi jo sinkumaan taas.
Korpille:
Kiitän sanoistasi.
Savisutille:
VastaaPoistaVaikka oli valo hankavastasesta siinä.
Tapsulle:
Vai niin. Olkoon sitten väri :-)
Mv-version hopean hohto on aivan todella upea kun taas värikuva on kultaa. En osaa päättää kumpi parempi, molemmat siis.
VastaaPoistaKyllä tässä värikuvassa on niin hyvät värit, että mustavalkokuva jää kakkoseksi. Hieno kuva.
VastaaPoistaKultaa ja hopeaa.
VastaaPoistaMolemmat ovat hienoja, mutta mustavalkoinen on hienostunut! :)
VastaaPoistaToimii mielestäni paremmin värikuvana. Pidän taustan "sinisistä" kivistä ja keltaisesta heinästä. Värikuvassa luonnon monivivahteisuus tulee oikein esille.
VastaaPoistaMustavalkoinen ehdottomasti, se on sadunomainen, utuinen, herkkä, rauhallinen. Värillinen taas räiskyvä oranssinen, jotenkin jopa raju. Tuollainen hentoheinäinen "pelto" kuuraisena olisi uskomattoman kaunis näky.
VastaaPoistaVilliturkille:
VastaaPoistaNo-joo, jääköön ratkaisematta. Mv-kuvaahan tässä toitaan pääsääntöisesti.
Hirliille:
Asia vilpitön. Selvä pyy.
Luolaleijonalle:
Suurinpiirtein osapuilleen noin.
Kipille:
Niin sen täytyy olla.
Paulalle:
No ainakin jos kuvataan hentoa tunturin ruskaa.
Tiitsalle:
Ja jos siinä vielä joku vaalea Venus alastomana kieriskelisi taikoja tekemässä.
Huomenta,
VastaaPoistaJännä kuvapari - tuosta mustavalkoisesta yksin ei ehkä tällainen stadinfriidu edes tietäisi mitä esittää ... Miedon leukaparta suurennettuna ?
Mielenkiintoinen ja hyvä valinta.
Melitalle:
VastaaPoistaHuomenta - ja kiitän sanoistasi. Jänkäheinää liki tunturin lakea.
Edessä oleva ruska tai jokin punainen jää huomiotta mv-kuvassa.
VastaaPoistaJuke.K'lle:
VastaaPoistaRuskaa se on ja niinhän se ylleensä jää pois - mv-kuvassa.
Onpa eroa! Punaiset kukat etualalla eivät erotu mv-kuvasta ollenkaan.
VastaaPoistaYlempi kuin niittyvillaa. alempi kuin kypsää viljaa.
VastaaPoistaNohnalle:
VastaaPoistaNiin siinä joskus vaan käy.
Floralle:
Mistäs arvasit?
Värikuva voittaa.
VastaaPoistaVärikuva on tässä tapauksessa minunkin mieleeni. - Kaunis.
VastaaPoistaRaunille:
VastaaPoistaNooh! Enpä tiedä olikohan tämä edes kilpailu.
Marlalle:
Kiitän kommentistasi.
Jaa, tässä täytyy todeta että nyt kyllä värit vie voiton. Ja samalla tuli mieleen yksi samanvärinen kuva omista arkistoista, siinäkin heinätausta. Taidanpa pistää sen ihan esille, kunhan jaksan. Nuo keltaisen ja maan sävyt on niin komeita.
VastaaPoistaHemmetille:
VastaaPoistaLaita ihmeessä esille.
Täälläkin toimii mainiosti väreissä ja mustavalkoisena - kaunista :)
VastaaPoistaSatulle:
VastaaPoistaNo joo, itsekkin aloin katseleman sillä silmällä, kiitän.
Mw toimii minusta paremmin!
VastaaPoistaPidän enemmän mustavalkoisesta. Se on jotenkin kauniimpi - en osaa selittää miksi. Voi olla, että joku toinen päivä sanoisin toisin...
VastaaPoistaOnnenpuulle:
VastaaPoistaKa suattaapa ollahhii vuan suattapa olla olematikkii.
Tanssivalle harmaalle pantterille:
Hopeaan vivahtava luonnonheinäpelto siis.