maanantai 4. tammikuuta 2010

loppu


Tähän se meno loppui, kyltissä lukee: RAJAVYÖHYKE
Paikka on Paatsjoensuu - joki laskee Jäämereen.
Ja johon Inarinjärvi siis "loppuu".

Lähettänyt klo
Tunnisteet:

31 kommenttia:

  1. luolaleijona4. tammikuuta 2010 klo 9.04

    Keinotekoinen on ihmisen rajaama loppu :)

    VastaaPoista
  2. pappilan mummo4. tammikuuta 2010 klo 9.30

    Loppu mikä loppu - vaan vesi ei ole loppu ja rajatkin ehkä muuttuvat maailman muuttuessa. Tänään tuo on vielä loppu - kulkukielto.

    VastaaPoista
  3. Zilga4. tammikuuta 2010 klo 10.38

    Saaren tälläpuolen voi onkia, mutta tuollapuolen ei.

    VastaaPoista
  4. Oh-show-tah hoi-ne-ne4. tammikuuta 2010 klo 10.39

    Maelkalle:
    No mikäpä estää? Tästä voi aloittaa: KAAMANEN

    Luolaleijonalle:
    Niinpä, mutta siksipä niitä rajoja eivät kunnioita muut kuin inimiset.
    Arvaa harmittaako jotakin?

    Pappilan mummolle:
    Muuttuvat, ehkä siirtyvät, ehkä poistuvat?

    VastaaPoista
  5. Oh-show-tah hoi-ne-ne4. tammikuuta 2010 klo 10.46

    Zilgalle:
    Kai tuolla puolenkin jos sattuu asumaan vyöhykkeellä tai on jotain oikeuksia. Mutta lupalappu pitää olla.

    VastaaPoista
  6. Kaanon4. tammikuuta 2010 klo 11.35

    Rajavyöhyke joka piirtyy veteen, se onkin varmaan mielenkiintoinen paikka Inarinjärven veneilijöille.

    VastaaPoista
  7. arleena4. tammikuuta 2010 klo 11.38

    Kun loppuu, eipä kannata edetä. On hyvä pysähtyä ihailemaan.

    VastaaPoista
  8. Anonyymi4. tammikuuta 2010 klo 13.33

    Luonto (ja sen eläimet) eivät paljon meidän ihmisten rajoista piittaa. Miksi me rakastamme rajoja? Siksikö, että niitä on kiva rikkoa?

    VastaaPoista
  9. Rauni4. tammikuuta 2010 klo 21.27

    Pieni nätti saari!

    VastaaPoista
  10. Oh-show-tah hoi-ne-ne4. tammikuuta 2010 klo 21.37

    Kaanonlle:
    Kyllä siinä vaan pörrääjiä näkyy riittävän.

    Arleenalle:
    Kuva on sillalta jonka yli tie jatkuu Kessiin.

    Onnenpuulle:
    Inimisillä on tosi outoja tapoja.

    Raunille:
    Aika pieni todellisuudessakin.

    VastaaPoista
  11. Harakka4. tammikuuta 2010 klo 21.48

    Loppu on, eikä mitään voi!

    VastaaPoista
  12. tanssiva harmaa pantteri4. tammikuuta 2010 klo 23.35

    Siitä ei sovi mennä. terv. Kaakkoisen rajavyöhykkeen tuntumassa elänyt.

    VastaaPoista
  13. Korppi5. tammikuuta 2010 klo 6.39

    Onneksi kalat eivät tunne rajoja. Kaunis saari.

    VastaaPoista
  14. Oh-show-tah hoi-ne-ne5. tammikuuta 2010 klo 8.26

    Harakalle:
    Loppu on loppu jos siltä näyttää. Tai sitten oikeesti.

    Tanssivalle harmaalle pantterille:
    Kyllä tuli muinoin työskenneltyä ihan raja-aidan vieressäkin, ei pelkästään rajavyöhykkeellä.
    Tuupovaaran Mannervaarassa, wanhan Suojärventien tien pohjalla.

    Korpille:
    Kyllä tätä menoa niillekin joku kuri löytynee.

    VastaaPoista
  15. Tiitsa5. tammikuuta 2010 klo 10.59

    Veteen piirretty viiva, mistä alkaa mihin loppuu. Vesiraja on häilyvä. Kaunis paikka, hieno oivallus.

    VastaaPoista
  16. Kissapelakuu5. tammikuuta 2010 klo 12.10

    Hieno loppu!
    Näitä "lappuja" meilläkin riittää yllinkyllin!

    VastaaPoista
  17. Oh-show-tah hoi-ne-ne5. tammikuuta 2010 klo 13.03

    Tiitsalle:
    Siinä viivassa onkin piirtämistä. Kiitän kommentista.

    Kissapelakuulle:
    Jahas, rajavyöhykekansaa siis???

    VastaaPoista
  18. Anonyymi5. tammikuuta 2010 klo 16.43

    Hieno vastaus haasteeseen. Kannattaa viisaasti pysyä kotimaan puolella :-)

    VastaaPoista
  19. aimarii5. tammikuuta 2010 klo 18.05

    Onko tuolla niin nökönuukaa, jos virveliä sattuu heittämään naapurin puolelle olettaen,, että kalastusluvat on ok?

    VastaaPoista
  20. Oh-show-tah hoi-ne-ne5. tammikuuta 2010 klo 19.18

    Uunalle:
    Tänksis. Kotimaa on varma valinta.

    Aimariille:
    Riippuu vissiin siitä kuka sattuu näkemään - vai sattuuko kukaan.

    VastaaPoista
  21. Demetrius5. tammikuuta 2010 klo 21.51

    Tutun näköinen keltainen (ihan selvästi) taulu, mutta varmaan siellä niinkuin meilläpäin Nuijamaan- ja Simpeleenjärvissäkin suurimmat kalat ovat juuri rajan toisella puolella.

    VastaaPoista
  22. Oh-show-tah hoi-ne-ne6. tammikuuta 2010 klo 7.27

    Demetriukselle:
    Niinpä juuri. Ja mahdollisimman kaukana.

    VastaaPoista
  23. eem6. tammikuuta 2010 klo 10.06

    Rajat ovat ylittämistä varten!

    VastaaPoista
  24. Huhtikuunnoita6. tammikuuta 2010 klo 12.07

    Rajat ovat ihmisen luomia, luonto ei niitä tunne.

    VastaaPoista
  25. Oh-show-tah hoi-ne-ne6. tammikuuta 2010 klo 14.20

    Savulle:
    AYE-AYE! Kunhan pitää mielessä ettei riko mitään korjaamattomaksi.

    Huhtikuunnoidalle:
    Iniminen vain kuvitteee olevansa luomakunnan herra.

    VastaaPoista
  26. flora8. tammikuuta 2010 klo 14.19

    Kaapelin merkkejä olen saaressa nähnyt, mutta että ihan rajatkin siihen mahtuu.

    VastaaPoista
  27. Oh-show-tah hoi-ne-ne8. tammikuuta 2010 klo 15.06

    Floralle:
    No ei varsinainen raja, mutta rajasopimuksessa määritelty rajavyöhykkeen reuna.

    VastaaPoista
  28. Kutuharju8. tammikuuta 2010 klo 21.44

    Kaikella on rajansa.
    Ja loppunsa.

    VastaaPoista
  29. Oh-show-tah hoi-ne-ne9. tammikuuta 2010 klo 6.37

    Kutuharjulle:
    Eikö olekkin helppoa? Tuon hokaa jos vain viitsii elää.

    VastaaPoista
  30. Nohna13. tammikuuta 2010 klo 13.38

    Minäkin olin viime kesänä rajavyöhykkeellä nuorten kanssa tuolla Koillismaalla.

    VastaaPoista
  31. Oh-show-tah hoi-ne-ne13. tammikuuta 2010 klo 20.17

    Nohnalle:
    Vai niin! Kuusamossa vai Vartiuksessa?

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)