sunnuntai 3. tammikuuta 2010

KiRSi VAiN VAHVOO


KiRSi VAiN VAHVOO

Sinisenpuhuvan, rikkumattoman taivaankaaren alla;
ankara, äikeän kireä tulipalopakkanen,
kopsaa puiden kylkiä hyisellä nuijalla niin lujaa,
että raitti kaikua raikuu.

Kolmenkymmenenviiden asteen voimalla
pyyhkii valkea surma tienoon yli.
Kokonaisvaltaisesti - kaikenkattavasti kuin kotivakuutus.

Tuikean kirpeä talvi on sekä päivä- että yökävelyllä.
Sen hyisiä huokauksia leijuu utuina mantujen yllä;
kuorruttaa koivujen ritvat sorjiksi kaariksi,
jotka norjina taipuvat routivaa tannerta kohti.

Piisien harmaat haiut porautuvat pystysuoraan,
sulautuen avaruuden sineen.
Nurkissa poksaa, kylmä halkoo hirren päitä kuin tyhjää.
raitilla paukkaa ja jos matkalla saunasta pirttiin nyhjää,
vilu selkäpiitä pitkin heti huimana laukkaa
puree nahkaa,
salaa palan poskesta haukkaa.

Voi sitä onean oloista poloista,
pihalle päätyvää, tuokiossa jäätyvää
surkeaa, raihnaista raukkaa.

On tammiset maat ja kirsi vain vahvoo.


Oh-show-tah hoi-ne-ne


2 kommenttia:

  1. Ihanaa kun on kerrankin oikiaa kunnon talventuntua ilmassa. Täällä oli vain 27 aamusella ja valitettavasti lauhtuvaa.

    VastaaPoista
  2. Hejokolle:
    Meillä yritetään vielä huomenna pysytellä kynsin ja hampain kolmenkympin tienoilla.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi