WANHUUDENHÖPERÖ

WANHUUDENHÖPERÖ

Päivääkään ei nyt mene etteikö joku koiranpää
pulpahtaisi ja kurkistaisi märästä,
tiirailisi ja vahtaisi ties mitä;
jotain tähellistä omasta mielestään.

Eipä kait ne muuten tällä perällä puljautuisi,
nytkin muudan tässä melkosen tyvenessä oottelee
josko se alkaisi piankin ätäkämpi keli tulemaan
ihan vaan vaihtelun vuoksi.
Ratoksi vehtaa alliparven kanssa - riekkuu hupia.

Vaan kun ei näy ei kuulu ätäkämpää,
tämä uinahtelu panee hyvin runsaasti epäilemään,
että wanhuudenhöperyyskö sille on tullut,
harrastaako tuulikin dementiaa,
vai miksi se lakahtelee alvariinsa.

Pieniä hätäisiä puhalluksia - harvemmin myräköitä,
ihan vissiin vain virkaa näytelläkseen,
mutta muuten ei kun yhtäsoittoa pitkiä tyveniä päiviä.

Jouten oleskelee,
huvikseen puhaltelee sen verta jotta liekki kaatuu,
ei paljon muuta kummenpaa saa aikaiseksi.

OHOI! Kuuleeko tuuli!
Tarvitaanko siellä jotain sotea tai muuta hoitoa?

Oh-show-tah hoi-ne-ne